tiistai 27. helmikuuta 2018

Kirja: Nahkatakkinen tyttö

Miten ihmeessä Nahkatakkinen tyttö liittyy vaelluskenkiin, luontoon ja retkeilyyn? Yhteys on lopulta hyvinkin läheinen. On uskomatonta, miten yksi asia johtaa toiseen ja lopulta syntyy jotain hienoa ja ainutlaatuista. Kirsi Sihvon Nahkatakkinen tyttö -dekkari on yksi niistä. Kuinka se oikein päätyi luettavakseni ja retkeilyblogiini arvosteltavaksi, ja miksi?



Hiljattain leipätyössäni, digitalisaation arjessa, kolleganani aloitti uusi henkilö. Istumme avotoimistossa lähekkäin, välillä vain pari metriä. Esittäydyimme hänen ensimmäisenä päivänä nopeasti ohimennen, eikä nimi jäänyt mieleeni. Työtehtävätkään eivät kohdanneet, joten tuntui, että henkilö jäi heti alkujaan vieraaksi. Kuka hän on, mitä hän tekee? Vihdoin koitti päivä, että ehdimme samaa aikaa lounaalle. Esittäydyimme uudestaan. Nyt jäi nimikin mieleeni, Kirsi. Lounaalla juttelimme työasioita, kunnes hän yllättäen kysyi, mitä teen vapaa-ajalla. Kerroin hänelle retkeilyharrastuksestani, sekä siihen liittyen tästä rakkaasta blogistani. Kerroin rakastavani kirjoittamista ja valokuvaamista, ja että retkiltäni syntyy myös runoja. Kirsi kertoi puolestaan mökistään Turun saaristossa, sen luonnosta, ja kuvaavan itse ahkerasti lintuja. Bingo! Luonto, yhteinen puheenaihe, josta sittemmin onkin juttua riittänyt. Eikä siinä kaikki. Kirsi kirjoittaa myös. Hän kertoi kirjoittaneen dekkarin, joka on syntynyt mökkisaaren ympäristöstä, luonnossa kulkiessa. Aivan kuten minun runotkin syntyvät, luonnon antimista. Luontoyhteys Nahkatakkisella tytöllä ja vaelluskengillä on siis ilmiömäinen.



Ja sitten itse kirjaan. Kirjan kansikuva risteineen ja takakannen teksti kiintymyksestä saaren kylähulluun ukkoon, kameran muistikortille taltioituneista asioista ja salaisuuksien avautuminen luu luulta saa haukkomaan henkeä. Kirjassa on 245 sivua ja teksti on kooltaan miellyttävää lukea. Päätin pyhittää sunnuntai iltapäivän retkeilyyn sohvalla, tämän kiehtovan tuntuisen dekkarin parissa. Kirja koukutti minut niin, että luin sen siltä istumalta alusta loppuun. Mitä nyt Mitjan kanssa välissä lenkillä kävin. Nukkumaan pääsin vasta puoli yhdeltä yöllä, koska en vain voinut jättää kirjaa kesken.




Kirja alkaa traagisella prologilla, josta ei tapahtumia puutu. Teksti koukuttaa minut jo ensimmäisen kahden sivun aikana täysin. Rakastun nopeasti Kirsin tapaan kirjoittaa asioista hyvin seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti. Se auttaa hahmottamaan mielessä tapahtumille todellisen ympäristön. Kirjassa on erittäin kiehtovia henkilökuvauksia ja voin mielessäni luoda heille kasvot, koko olemuksen. Kirja on nopea ja helppo lukea. Se koukuttaa entisestään kappale kappaleelta. Tapahtumia on paljon, eikä kirja ole missään vaiheessa tylsä.

Kaikki turha jaarittelu on taidokkaasti karsittu pois. Tapahtumien lukuisista määristä huolimatta juonta on helppo seurata. Tapahtumat soljuvat maagisesti eteenpäin ja jännitystä riittää. Tekstiä suorastaan ahmii ja sivu sivulta koittaa löytää ratkaisuja tapahtumiin, jotka pitävät jännityksessä loppuun saakka.

Kirsi ei ole unohtanut jännityksen keskellä huumoria ja romantiikkaa, jota tihkuu tapahtumien keskellä sopivina annoksina. Juoni on puonottu niin taidokkaasti, että loppuratkaisu tuli minulle yllätyksenä. Luontoa ja maisemia on kuvattu taidokkaasti, pystyin näkemään ne silmissäni. Kun Kirsi näytti minulle oikeita valokuvia ympäristöstä, josta kirja on syntynyt, ne olivat juuri sellaisia, kuin olin lukiessani kuvitellutkin.  En voi sanoa kirjan loppuvan kesken, mutta loppu jättää sopivasti tilaa omalle mielikuvitukselle, tai sitten jatko-osalle. Nahkatakkisen tytön lukukokemus oli minulle samankaltainen, kuin olisin katsonut hyvää kotimaista elokuvaa. Ehdotinkin Kirsille, että kirjasta voisi saada menestyksekkään elokuvan aikaan.

Suosittelen erittäin lämpimästi.

Kirjan voit ostaa mm. seuraavista paikoista:

Bod
Adlibris
Elisa kirja (e-kirja)

Kirja löytyy myös pääkaupunkiseudun kirjastoista.

<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti