sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Runo: Toisinaan...

Toisinaan...

Toisinaan mieleni on kuin jääpuikko,
toisinaan niljakas, kuin sen mustan säkin rännällä peittämä pinta.

Toisinaan pelkkää usvaa,
toisinaan kirkas, kuin se jäinen polun pinta, jonka kuitenkin rikkoutui allani askel kerrallaan.

Syntyi säröjä, joita kylmä vesi yritti paikata,
tilkitä turhaan, sillä alamäki oli liian suuri, ja aiheutti vain puron omaista lorinaa.

Toisinaan mieleni on kuin tuli,
toisinaan savua, kuin se märillä puilla sytytetty nuotio, joka sai silmät kirvelemään.

Toisinaan pelkkää naurua,
toisinaan veren punainen, kuin hangella jälki siitä peurasta, joka vain arvoitukselliset jäljet itsestään jättänyt peto sai omakseen.

11.2.2018 Jenni (Piilolammi)<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti