sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Runo: Ympärillä

Ympärillä

Sileän pinnan ympärille oli muodostunut ryppyinen riite, välissä kohinaa.
Jättimäiset kynnet laskeutuivat ympärille tarraten kiinni, kuin viimeistä päivää keikkuen katkenneella korrella.
Oranssi nokka löi kerran, ja riite hajosi.
Karkuun pääsi kohina ja tilan otti haltuun raikkaus.
Tunkeutujia oli muitakin.
Vihreissä sukissaan ne kiinnittyivät lujaa maahan. Koittivat piirittää mustan, epämuodostuneen sydämen.
Halkeamasta ne kaikki koittivat kasvaa sisääni.
Panssarina vain sammalenpehmeä tähti.

<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti