keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Haltialan kotieläinpihalla

Korona virus irrotti onneksi kesäksi pahimmasta otteestaan, vaikka vielä keskuudessamme jylläsikin. Sen seurauksena uskaltautui kuitenkin tekemään pienimuotoisia kotimaan reissuja, vaikka suurimman osan kesästä Noelin kanssa mökillä vietinkin. Helsingissä sijaitseva Haltialan tila on ollut to do... listallani jo hyvän aikaa ennen Noeliakin, mutta jostain syystä en ole päätynyt koskaan siellä käymään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, asiat tapahtuu, kun on niiden aika. Lapsen kanssa Haltialan kotieläintila on tietysti perinteisine eläimineen nähtävyys ja oivallinen kesäpäivän viettokohde. Paikka oli niin mukava ja viehättävä, että näen sen helposti yhtenä tulevienkin kesien vierailukohteena. 


10 kkk ikäinen Noel on ollut hyvin pitkään kiinnostunut eläimistä ja ne ensimmäiset kiinnostuksen kohteet olivat nimenomaan maatilaeläimet. Meillä oli jossain muutamia kuvia niistä, ja aloin matkimaan niiden ääniä. Noelista se oli tietysti (tai onneksi) kivaa ja hauskaa. Pian kaivattiin lisää kuvia, siellä ei ollut kovinkaan mielekästä tuottaa eläimellisiä ääniä ilman, että lapsi näki, miltä se eläin näyttää. Mummo ja ukki ostivat oivallisen kirjan, josta löyti maatilaeläinten kuvien lisäksi niiden äänet aidoimpana, mitä äitinä osasin tuottaa. Tämä kirja on ollut niin suosittu, että on jo rikkouduttuaan joutunut telakalle. Noelilla on myös S´chleichin lehmä ja hevonen, joilla ei nyt varisinaisesti vielä leikitä, mutta niiden avulla on myös opeteltu, miltä eläimet näyttävät ja miten ne ääntelevät. Äänistä lehmän muuuuuu on ollut selvästi muita suositumpi. Sen onneksemme ja iloksemme kuulimme myös Haltialassa ihan aidolta lehmältä. 




Poni, jolla lapset saivat Haltialassa ratsastaa, kiinnitti eniten Noelin huomion johtuen ehkä siitä, että se pyöriä siinä ympärillä yhtenään, muiden eläinten ollessa verkkojen ja aitojen takana. Iloa riitti silti niistäkin. Kaikkiaan näimme Haltialassa seuraavat eläimet: 

  • possuja
  • kukkoja
  • vuohia
  • lehmiä
  • lampaita
  • hevosia
  • sekä muiden vierailijoiden koiria, jotka niin ikään kaupungissakin kiinnittävät Noelin huomion









Uskon, että palaamme Haltialaan seuraavina kesinä niin pitkään, kuin Noelia suinkin kiinnostaa. Paikka on helposti saavutettavissa, eikä sinne tarvitse varata eded puolta päivää aikaa. Korkeasaareen verrattuna, jossa kävimme myös hiljattain, eläimet näkee varmasti, eikä edes maksa mitään. Tietysti ajankäyttö riippuu siitä, kuinka paljon eläimiä ihmettelee, leikkipaikalla leikkii, ja ruokaileeko. Käyntimme oli tänä kesänä suhteellisen nopea, sillä Noel ei osaa vielä kiinostua pidemmäksi aikaa asioista, vaikka kaikki eläimet kauempana olevia lampaita lukuunottamatta huomioikin. Me myös keinuimme ja kävimme tietysti kahvilassa teellä sekä korvapuustilla. Noel vielä tosin omilla naksuilla. Ensi kesänä hypätään ponin selkään ja valloitetaan leikkipaikka kunnolla. Itse aion testata Haltialan tilan ravintolan Wanhan Pehtoorin ruokalistan hampurilaisen osalta. Ihanaa, että tämän kaltaisia perinneretkipaikkoja on vielä olemassa! 




<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.