tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kesäpäivä Suomenlinnassa, osa 1

Lähdin Noelin kanssa tiistaina ex tempore hänen lounaan jälkeen Suomenlinnaan, vaikka meidän oli alkujaan tarkoitus mennä ihan muualle. Siinä lähdön hetkellä kotona tuli tilanne, että suunnitelmat muuttuivat lennosta. Olin toki muutenkin suunnitellut, että käymme suokissa vähintääkin kerran tämän kesän aikana, sillä se on yksi lempipaikoistani. Oikeesti haluaisin jopa asua siellä. Olen haaveillut siitäkin jo vuosia. Siellä asuu ympärivuotisesti noin 800 ihmistä ja todellakin voisin olla yksi heistä. Se on jotenkin sellainen boheemi kylämäinen paikka, jossa nytkin tunsin oloni erittäin kotoisaksi siellä haahuillessani. 

Suomenlinnan muuri

Suomenlinnan muuri


Lautalla

Päädyttiin Suomenlinnaan lopulta vasta iltapäivän puolella, sillä kävimme ostamssa matkalla Noelille kengät. Hänen alkukesästä mummolta ja ukilta saamat kangastossut olivat jo pihalla konttaamisesta puhki. Lopulta päästiin matkaan ja hypättiin Kauppatorilta lauttaan. Matka kesti sopivasti juuri sen verran, että ehdin syöttämään Noelille ennen saarella nousua välipalan ja vaihtamaan vaipan. Noel ei ollut vielä nukkunut päiväunia ja oli jo todella väsynyt. Hän on tällä hetkellä äärimmäisen kiinnostunut ympäristöstään, eikä juuri liikenteessä ollessa malttaisi nukkua. 

Noel lautalla

Äiti ja Noel lautalla


Shoppailuja

Ensimmäisenä menin Suomenlinnan keskuksen museokauppaan. Siellä oli tietysti myynnissä jos vaikka mitä. Lähetimme sieltä mummolle ja ukille puisen postikortin, jossa oli muumimamman ja muumipapan kuvat. Minulle tuli jotenkin niistä vanhempani mieleen. Itselle ostin todella upeata takoraudasta tehdyt sakset. Ensisijaisesti ajattelin viherkasvieni siistimistä, mutta voi olla, että ne päätyy ihan muuhun käyttöön.

Suomenlinnan rakennus

Noel Suomenlinnassa


Kahvilaan

Koska aikaa oli melko rajallisesti, sillä tähtäsin tietysti kotiin Noelin iltatoimille, piti tehdä päätös, minkä osa saaresta tällä reissulla valloittaisin. Koska en ollut itse syönyt päivän aikana oikein mitään, halusin kahvilaan. Ja koska niitä on enemmän Iso Mustasaaren puolella, päädyin lähtemään sinne. Lelumuseo ja sen kahvila kuulosti kiehtovalta, joten sitä kohti. Noel nukahti odotetusti matkalla mukulakivien tärinään. Olin kahden vaiheilla, kävisinkö ihan museossakin, mutta päätin pihdata sitä siihen asti, kunnes Noel on muutaman vuoden ikäinen. 

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan muuri


Täydellistä

Cafe Samovarbar oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Todella idylli ja rauhallinen paikka vain nauttia ja olla. Maisema merelle oli kohdallaan ja terassi oikein viehättävä. Tällaisen teefriikin silmissä heidän teevalikoima oli todella kattava ja koska jäätelöt ovat suuri heikkouteni, vei heidän lakritsitoffee jäätelö mennessään kieleni. Tuolin selustalla ollut värikäs viltti, Milky Oolong teepannu pannumyssyineen, pöydällä olevat pelargonit ja aivan edestä lipuvat laivat veivät sydämeni.

Suomenlinnan lelumuseo ja cafe Samovarbar

Noel nukkuu cafe Samovarbarin terassilla

Cafe Samovarbarin terassi

Cafe Samovarbarin terassi


Siljan laiva lipuu terssin ohi

Haahuilua

Kahvilasta lähdettyäni kiersin ympäri saarta rattaita työntäen, haahuillen ja nauttien. Jestas miten kaunista ja viehättävää siellä onkaan! Voisin asua tuossa, tuolla, tässä.... Lopulta Noel heräsi juuri sopivasti ja päätin syöttää hänelle mukana olleen iltaruuan ennen saarelta lähtöä. Päädyttiin Suomenlinnakeskuksessa olevaan kahvilaan, joka olisi vielä puoli tuntia auki. Se riitti hyvin Noelin ruokailuun ja minunkin teki mieli jotain pientä suolaista ja teetä, sillä olinhan syönyt vain sen jäätelön. Puolituntia ennen sulkemisaikaa kahvilasta kuitenkin ilmoitettiin, että erikoiskahvikone, josta saisi myös teeveden, on jo pesussa, eikä kuumaa vettä teelle enää saisi, koska ovat sulkemassa. Okei. Minun mielestäni jos kahvila on auki klo 18 saakka niin sieltä saa tuotteita klo 18 saakka. No, otin sitten vain lasin vettä pinatti-feta täytteisen pasteijan kaveriksi. En olis ottanut mitään, jos minun ei olisi pitänyt syöttää Noelia.  Teehammasta kolotti niin kovasti, että päädyin ostamaan mukaan pussillisen kahvilassa myynnissä ollutta irtoteetä. Olin riemuissani, kun yksi vaihtoehdoista oli erittäin vahva musta tee, sillä vahva tee on suosikkini. Fiilistelin, kuinka keittäisin sitä kupillisen ja tekisin tämän postauksen. 

Cafe Samovarbarin terassi

Cafe Samovarbarin terassi

Cafe Samovarbarin terassi


Missä se tee on

Kuuden aikaa noustiin lauttaan ja mantereella kävelimme Kauppatorin läpi ratikkaan, joka toi kotiin asti. Olimme kotona juuri sopivasti iltatoimiin nähden. Kun olin syöttänyt noelille iltapuuron ja maidon, sekä laittanut hänet nukkumaan, oli aika keittää se haaveilemani tee ja tarttua blogiin. Hemmetti! Se teepaketti jäi sinne kahvilaan. Se oli tarjottimella, jossa oli astiani. Kun palautin tarjottimen, en muistanut ottaa teepakettia siitä mukaani. Harmitti tosi paljon. 

Suomenlinnan rakennuksia

Suomenlinnan rakennuksia

Suomenlinnan rakennuksia

Suomenlinnan rakennuksia


Suomenlinnan kirkko

Suomenlinnan kirkko

Yhteystiedot hukassa

Koitin seuraavana päivänä löytää kahvilaan puhelinnumeroa, että soittaisin, jotta laittavat teepaketin sivuun, sillä tulen seuraavalla viikolla viimeistään uudestaan ja hakisin sen samalla. Olen menossa uudestaan siksi, että haluan tänä kesänä kiertää koko Suomenlinnan saariston, ja tällä reissulla ehdin vain osan. En löytänyt kahvilaan minkäänlaisia yhteystietoja, joten soitin numeropalveluun. Sama juttu. Hekään eivät löytäneet minkäänlaista yhteystietoa, jolla kahvilaan olisi saanut yhteyden. Oma moka, että olin unohtanut teepakettini sinne, mutta harmitusta lisäsi se, että he olivat lopettaneet kuuman veden myynnin jo puolituntia ennen sulkemisaikaa ja nyt vielä se, että en saanut mitenkään pelastettua sinne unohtunutta maksamaani arvokasta teepakettia, koska heille ei löydy yhteystietoja. 

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus

Suomenlinnan rakennus


Suomenlinnan kahvila

Suomenlinnan kahvila

Ihana päivä

Vaikka ehdin olla Suomenlinnassa vain muutaman tunnin, oli se kahviloineen, pannumyssyineen ja miljöineen juuri sitä, mitä siihen hetkeen tarvitsin. Se oli myös reissu, kun Noel oli elämänsä ensimmäistä kertaa lauttamatkalla. Muisto päivästä ja näiden kuvien katsominen saa unohtamaan myös harmituksen kahvilasta ja teepaketista, vaikka seuraavalla kerralla varmasti jonkun toisen kahvilan valitsenkin. 









Suomlenlinnan kirjasto


<3.Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti