Aistikkaan runoretken antia

Teimme serkkuni Emmin kanssa tammikuussa 2018 retken, jonka teemana oli luova kirjoittaminen ja runot. Avasimme luontoretkellä viittä eri aistia (katso, kuuntele, haista, maista, kosketa), joiden myötä saimme aihiot runoillemme. Itse retkitarinan voit lukea täältä ja alla ovat taiteelliset tuotoksemme.

Katse luontoon, katse sisimpään

Polku vie ylös kalliolle. Vedän syvään henkeä, tunnen luonnon raikauden; metsän pihkaisen tuoksun. Kosketan sammalta, joka on niin samettisen pehmeää. Mutta samalla niin kylmä ja kostea, kuin karkea kallion pinta. Jota vuosituhansien saatossa ovat jäät hioneet. Luoden uurteet kallioon.

Jatkan matkaa ja pysähdyn lammelle, jonka ääreen teen nuotion. Keitän kaakaon, joka lämmittää sisintä ja samalla kuuntelen omaa sisintä. Kuulen kuinka linnut visertävät ja pienet purot solisevat, nuotiossa puut rätisten palavat. Uppoudun ajatuksiini tuleen tuijottaen.

5.2.2018 Emmi (Usmi)

Toisinaan...

Toisinaan mieleni on kuin jääpuikko,
toisinaan niljakas, kuin sen mustan säkin rännällä peittämä pinta.

Toisinaan pelkkää usvaa,
toisinaan kirkas, kuin se jäinen polun pinta, jonka kuitenkin rikkoutui allani askel kerrallaan.

Syntyi säröjä, joita kylmä vesi yritti paikata,
tilkitä turhaan, sillä alamäki oli liian suuri, ja aiheutti vain puron omaista lorinaa.

Toisinaan mieleni on kuin tuli,
toisinaan savua, kuin se märillä puilla sytytetty nuotio, joka sai silmät kirvelemään.

Toisinaan pelkkää naurua,
toisinaan veren punainen, kuin hangella jälki siitä peurasta, joka vain arvoitukselliset jäljet itsestään jättänyt peto sai omakseen.

11.2.2018 Jenni (Piilolammi)<3. Jenni