tiistai 18. toukokuuta 2021

Taivaskalliolla

Minulla on pääsääntöisesti joka toinen tiistai reilun tunnin verran luppoaikaa Noelin ollessa uimassa. Usein hyödynnän ajan lenkkeilemällä pitkin Helsingin Käpylää. Rakastan sen 1920-luvulla rakennettua Puu-Käpylä miljöötä sydämeni pohjasta. Aika kuluu usein liiankin nopeasti, kun ihailen taloja, niiden kuisteja, pihoja, ruutuikkunoita ja mietin, minkälaista sellaisessa olisi asua. Näissä vanhoissa puutaloissa ja koko miljöössä on jotain ainutlaatuista lämmintä boheemia tunnelmaa. Eräänä tiistaina löysin kuitenkin jotain muutakin sydäntäni liikauttavaa. Taivaskallion. 

Pari viikkoa sitten lenkkeilin taas katuja pitkin poikin vailla sen kummempaa päämäärää. Hetken mielijohteesta päätin kiivetä katsomaa, minkälaiseen paikkaan ja näköaloihin ylös kalliolle johtanut tie veisikään. En vielä silloin tiennyt kiipeäväni Taivaskalliolle. Katsoin paikan puhelimen karttasovelluksesta. Huipulle päästyäni olin todella vaikuttunut näkemästäni. Ymmärsin heti, että paikka on sotahistoriallisesti merkittävä, sillä edessäni seisoi ilmatorjuntatykki. Lisäksi siellä on muistomerkki sodassa palvelleiden muistoksi ja useita ilmatorjunta-asemia. Kallio on lähes 60 m korkea. Siellä toimi sotien aikana vuosina 1939-1944 raskas ilmatorjuntapatteri nimeltä Taivas. 

















Aikani alkoi käydä ensimmäisellä kerralla vähiin ja jouduin laskeutumaan alas, sillä Noel palaisi pian uinnistaan. Oli selvää, että parin viikon päästä tavataan ja kiipeän kalliolle uudestaan. Sen aika oli tänään. Katsoin etukäteen kartasta suorimman mahdollisen reitin, jotta voisin käyttää suurimman osan ajasta kalliolla oleiluun ja kuvaamiseen. 





Kalliolle nouseminen on helppoa asfalttipäällysteistä tietä pitkin, eikä nouseminen kallion korkeudesta huolimatta käy voimille. Keväinen, juuri vihreyteen puhjennut luonto kallion ympäristössä on upea. Yksi bunkkereista on jostain syystä erityisesti mieleeni ja ikuistan sen upeaa maisemaa vasten monesta eri kulmasta. Ilmatorjuntatykki on tietystikin paikan kruunu ja käyn ihastelemassa sitä läheltä. Kalliolla oleva suuri vesilätäkkö on upea yksityiskohta.






Kalliolla oleva ruohikko oli pitkää ja märkää. Lenkkarini kastuivat läpimäräksi. Muuten selvisin tutkimusmatkastani kastumatta, vaikka tummia sade- ja ukkospilviä oli taivaan täydeltä. Kiehtova ja käymisen arvoinen pieni retkikohde Suomen historiaan. 

<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.