maanantai 31. joulukuuta 2012

Kultainen joulukuu

Joulukuun loppu näyttäytyi upein kullanhohtoisin sävyin. Toivottavasti sinäkin ehdit huomata luonnon kauneuden ja nauttia siitä Joulusta, pakkasista ja lumisateista huolimatta. Valokuvat olen ottanut Heinolassa -18 asteen pakkasella.


<3. Jenni

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kylmälammen jännitysnäytelmä

Aamupäivästä suuntasin Moonan kanssa Heinolan Paistjärven retkeilyalueen Kylmälammelle www.luontoon.fi/paistjarvi. Mukaan pakkasin kameran ja termospullollisen teetä, sekä Moonalle tietysti makupaloja. Ilma oli harmaa ja tihkuinen. Puolessa välissä matkaa huomasin, että olisi kannattanut tankata ennen lähtöä. "Se bensamittari vaan humahti alas." Päätin ottaa riskin. En kääntynyt takaisin tankkaamaan vaan määritin pienellä mutkaisella maantiellä vakionopeudeksi 60 km/h, jotta bensaa kuluisi mahdollisimman vähän. Keskityin katselemaan maisemia: metsää, peltoja, järviä, siellä täällä tunnelmallinen talo tai mökki. Mutta mihin oli niin järjetön kiire miljoonaa ohi ajavilla Mersu ja Jaguaari kuskeilla? Eivät varmasti nähneet sitä suloista punamullattua mummonmökkiä, joka huokui lämpöä minunkin sydämeeni asti. Saati muutakaan. Pienellä sivutiellä oli hirvimies tomerana tupakalla vasten autoaan maastopuvussaan oranssilla huomioliivillä somistettuna. Katse omiin vaatteisiin, väriä on. Moonan huomioliivi sen sijaan unohtui kotiin.

Parkkipaikalle päästyä bensamittari näytti, että vielä  pääsisi 52 km, eli sunnuntaiköröttelyä oli tiedossa myöskin kotimatkalla, mutta sitä ennen kamera esiin, Moona irti ja kohti Kylmälampea. Jostain kuului voimakas siipien läpsytys ja näin vilauksen valtavasta linnusta, joka katosi nopeasti metsikön taakse, en ehtinyt saada sen paremmin tuntomerkkejä selville. Myöhemmin tämä samainen siipiveikko tai hänen lajitoverinsa ilmestyi uudestaan, mutta taas sen verran tiheän metsikön kohdalla, etten nähnyt muuta kun vaaleahkot valtavat siivet. Kamera lauloi ja Moona kirmasi onnessaan, välillä käyden ilmoittautumassa, eli pyytämässä namia taskusta.



Paistjärvellä on tehty metsien ennallistamispolttoa, joka on tärkeimpiä keinoja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Uhanalaiset metsälajit ovat täysin riippuvaisia kuolleesta tai hiiltyneestä puuaineksesta. Metsiä polttamalla pyritään myös lisäämään lehtipuuvaltaisuutta. Kylmälammen retkeilyreitin varrella poltettua puustoa näkee paljon. Poltto on tehty vuonna 2010.





























Kesken aavemaisen poltetun metsän kuvailun hiljaisuudessa kajahti hirvikivääri. Ääni tuli suunnasta, johon olin patikoimassa, mutta sen verran kaukaa, että päätin jatkaa matkaa. Metsikön läpi alkoi siintämään järvi, nimeltään Saarijärvi. Moonakin vesifriikkinä havaitsi veden ja katosi nopeasti nelivedollaan korvat hulmuten rantaan. Ei aikaakaan, kun jo juoksi minua kohti vaativa ilme kasvoillaan: tule jo sieltä. Kun minä vasta kömmin polkua alaspäin, Moona oli ehtinyt löytämään uskomattoman kauniin paikan, jossa päätin nauttia teeni. Kyllä näissä maisemissa mieli lepäsi.

Moona kävi useaan otteeseen kahlaamassa järvessä, minä nautin höyryävää teetä ihastellen maisemaa ja kuunnellen hiljaisuutta, jonka rikkoi yltyvä sade ropinallaan. Joku hyönteinenkin eksyi kuppiini teetarjoilulle.

Takaisin päin kävellessä satoi sen verran voimakkaasti, että kamera sai pysytellä sateensuojassa ja keskityin tallentamaan maisemia silmieni verkkokalvoille. Hyvän matkaa jo kuljettuani polku näytti hieman omituiselle, heikkaisemmalle, mitä mielestäni olin tullessa kulkenut. Mielessäni kävi ajatus, että olen väärällä polulla. Kuvasinhan mennessä paljon ympärillä olevaa, joten huomioni ei niinkään kiinnittynyt polkuun, jota taivalsin. Jatkoin siis matkaa Moona innokkaana edellä juoksennellen. Polku muuttui kivikkoisemmaksi ja epäilykseni eksymisestä alkoi kasvamaan. Tästä en olisi selvinnyt huomioimatta jokaista askelta. Näitä kiviä en muista. Epäilykseni väärällä reitillä olemisesta sai tuomion, kun eteeni osui kaatunut puu, jota en ollut ylittänyt, enkä alittanut. Näitä vaihtoehtoja sen kohdalla joutui miettimään. Vilkaisu kelloon, pimeää olisi jo tunnin päästä. Vihellys, Moona luokse ja suunta takaisin. Samassa hirvikivääri pamahti toisen kerran. Nyt lähempänä kuin aiemmin. Keskityin kuitenkin maisemiin. Missä kohtaa menin harhaan? Poltettu metsä oli ollut vasemmalla, tullessa oikealla. Ei ollut Moona-Koirakompassistakaan apua.

Aikani kuljettua näin tutun vihreän läikän hämärtyvässä, mustassa poltettujen puiden maisemassa. Sama läikkä oli kiinnittänyt huomioni tullessa ja olin ikuistanut sen kameraan. Katseellani hain suunnan, josta sen olin aiemmin nähnyt ja kuvannut. Näin löysin oikealle polulle.

Litimärkänä ja vettä valuvana saavuin autolle. Koska fiilis oli mitä mahtavin ja termarissakin vielä teetä jäljellä, päätin istahtaa parkkipaikkan vastaiselle Sonnasen rannalle tiheäoksaisen männyn juurakolle nauttimaan lämmikkeeni. Sonnasessa riittää ihailtavaa, se on nimittäin Suomen toiseksi kirkkain järvi.

Samaa ei voinut sano ilmasta. Pimenevässä iltapäivässä vastarannalla nouseva sumu oli kuin maalaus, jonka harmaan eri sävyt antoivat viimeisenkin silauksen rauhalliseen olotilaan.

Kotiinpäin ajellessa sama kuudenkympin vakionopeustaktiikka. Kiireellisiä ohittajia oli vain yksi ja hirvimieskin kadonnut maisemasta. Punamullatun mummonmökin ikkunassa paloi kynttilät. Kotiin päästyä ensimmäisenä Moona suihkuun, joka kantoi turkissaan mukana puolta valtakuntaa. Olipa sitä kasvillisuutta puolihehtaaria minun lahkeissanikin. Kaiken kruunasi kuuma suihku, paremmin sanottunut puolen valtakunnan suihku. Viemäri oli tukkeutunut ja minä peseydyin kaiken kasvillisuuden seassa. Auton bensamittari näytti, että vielä pääsee ajamaan 16 km. Kyllä sillä pullon jokakodin putkimiestä hakee.

<3. Jenni

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Värien metsästystä

Marraskuisena viikonloppuna, kaiken sateen ja harmauden keskellä, lähdin metsään tutkimaan, vieläkö luonnosta löytyy värejä, puiden ollessa jo alastomina lehtien väriloistosta. Ne maassa mustana, mätänä, maatuvana. Tässä antia.













<3. Jenni