Olin jo reilut puolitoistavuotta sitten ihastunut tehtaan tapaan toimia 1950-luvun tyylillä, ilman kiirettä, kännyköitä ja tietokoneita MTV 3:n uutisartikkelista ja olin nyt aivan haltioissani päästessäni itse näkemään ja kokemaan tämä ihme. Helsingin Villasukkatehdas on täysin vastakohta omalle työlleni, jossa kaikki mahdollinen yritysten liiketoiminta pyritään digitalisoimaan. Se kontrasti oli aivan käsittämätön ja lähes käsin kosketeltava. Arvostan! Tunnelma tehtaalla oli lämmin ja kotoisa: palavia kynttilöitä, vanhoja kodikkaita huonenkaluja, mattoja, nalleja, vanhoja putkiradioita, joista soitetaan päivittäin musiikkia... yksityiskohtia, katseltavaa ja ihasteltavaa oli loputtomasti tällaiselle "vanhanajan friikille". Henkilökunta oli todella vieraanvaraista ja aivan ihania ihmisiä. Heitä on vain viisi + tehtaan Patruuna, joka huumorintajullaan sai vatsalihakset naurusta kipeäksi. Vaikka ero omaan työmaailmaani onkin kuin yöllä ja päivällä, toivon silti, että sain tästä heidän filosofiasta ammennettua jotain merkityksellistä omaan työyhteisööni.
Sain Patruunan kutsusta mahdollisuuden ottaa ystävän mukaani ja ketäpä muuta olisin valinnutkaan, kun 50-luvulla syntyneen tätini Riitan, joka on itsekin innokas villasukkien kutoja. Myös hänen tekemät villasukat ovat olleet ahkerassa käytössä vaelluskengissäni. Jotenkin olin onnistunut ilmoittamaan Patruunalle tätini mukaan tulon ilmeisen hauskasti, koska Riitta-tätiä viljeltiin humoristisesti monessa välissä ja sai koko porukan nauramaan.
Kun olimme syöneet herkulliset täytetyt croisantit, piparit, viinirypäleet ja karkit sekä juoneet kahvit ja teet, lähdimme tehdaskierrokselle. Jokseenkin hassua puhua tehtaasta, koska siitä saa suureellisen käsityksen tämän kokoon ja kotoisuuteen nähden. Villasukkatehtaan kutojat ovat 1920-luvun Bentley merkkiset kutomokoneet. Koneet tekevät yhtä sukkaa n. 3 minuuttia ja sen jälkeen alkaa käsityövaihe: saumataan, pestään ja lestitään. Yhden sukan koko valmistusprosessi kestää 45 minuuttia. Meille esiteltiin henkilökunnan toimesta näitä kaikkia työvaiheita ja erityisesti kutomokoneita olisi voinut ihmetellä loputtomiin; kuinka ne tuon kaiken tekevät? Villasukat valmistetaan edelleen samanlaisena kuin 40-luvulla.
Tunnustaudun myös nallefriikiksi ja ihmettelin, kun silmäni löysi niitä joka puolelta tehdasta. Nalleja tehtaalla tehdään puhdetöinä ja täytetään villasukkien saumausvaiheen jäänteillä. Nallet myydään hyväntekeväisyysperiaatteella ja niistä saatava tuotta käytetään johonkin valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen. Aivan mahtavaa!
Kierroksen päätyttyä siirryimme Patruunan huoneeseen katsomaan lyhytelokuvaa ja musiikkivideota nimeltä Villasukka-Rock, jossa pääosissa ovat mm. Remu ja Jussi Raittinen. Saimme jokainen myös tämän dvd:n lahjaksi lähtiessämme villasukkaparin lisäksi. Vierailu ei suinkaa loppunut tähän, vaan huipentui Pajatso turnaukseen. Patruuna on itse pajatson maailmanmestari vuosilta 2007 ja 2009. Hän jakoi jokaiselle meistä 5 kpl 50 pennin kolikoita ja kävimme vuorollamme lyömässä ne pajatsoon. Mitä nostalgiaa! Neljä parasta pääsi jatkoon. Tässä joukossa oli Riitta-täti ja minä. Riitta-täti vei voiton kaikista, paitsi maailmanmestari Patruunasta, joka lopuksi pelasi Riitta-tätini tulosta vastaan. Palkinnoksi voitosta hän sai pajatson historiasta Suomessa kertovan kirjan Patruunan signeerauksella. Enpä tiennyt, että suvussani piilee tällainen pajatsomestari, josta lopulta kotimatkalla muodostui "Jasso-täti" ja voitte uskoa, ettei siitä seuranneesta naurusta meinannut loppua tulla.
Tarinaa ja fiilistelyä voisi jatkaa loputtomiin. Koska kyseessä on kuitenkin blogi eikä kirja, niin antaa kuvien kertoa loput puolestaan. Ihan tuhannet kiitokset kaikille! Teitte illasta upean ja ikimuistoisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.