sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Sunnuntain geokätköilyt

Lähdettiin tänään Noelin kanssa aamupäivästä ulkoilemaan aurinkoiseen, vaikkakin hieman viileään säähän. Noel sanoi jo viikolla, että haluaisi äitin pyörällä pyöräilemään, joten tänään jos koska oli hyvä yhdistää pyöräilyt ja kätköilyt. Napattiin mukaan myös leipää ja kätkön löytymisen jälkeen polkastiin ankkalammelle syöttämään sorsia. Kun sorsat oli ruokittu, pyöräiltiin vielä puistoon leikkimään. 



Kätkö löytyi helposti ja nopeasti, vaikka kokonsa ja värinsä ansiosta se olisi voinut olla hankalakin. Kätkö oli taas ihan erilainen, mitä aikaisemmat ja mukava löytö tämäkin. Harmikseni vaan huomasin, että kynä oli kadonnut repusta johonkin, joten nimi jäi laittamatta paperiin. Kävin sen sitten myöhemmin lisäämässä, kun lähdimme uudestaan liikenteeseen.




Ankat olivat erittäin ahneella tuulella. Nousivat lammesta kuivalle maalle ja pyörivät leivän perässä aivan jaloissamme. Variskin pyrki leipäapajille, mutta muruakaan ei tainnut sorsilta hänelle jäädä. 



Saatiin taas yhdistettyä ihania ulkoilun ja luonnon elementtejä kätköillessä. Kaikki retket ei tarvitse olla niitä kansallispuistotasoisia, vaan lähiluontoja ja retkeilyjä pitäisi arvostaa enemmän. 

<3. Jenni

lauantai 5. marraskuuta 2022

Geokätköily kotikaupungissa

Tänään lähdettiin aamupäivästä etsimään ensimmäinen geokätkö kotikaupungista, sillä tämä kärpänenhän puraisi syyslomaillessa mökillä. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on yksi parhaista yhteisistä harrastuksista lapsen kanssa. Saatiin mukava tunnin ulkoilu metsässä toinen maastopyöräillen potkupyörällä ja toinen kävellen. Kätkön löytäminen ilahduttaa niin pientä kuin isompaakin kulkijaa. 



Kätköillessä on jännää myös se, kun ei oikein tiedä, mikä siellä kätköllä odottaa. Tällä kertaa säpsähdin ihan kunnolla, kun avatessa kätköä sieltä putosikin maahan tuttipullo. Se oli hauskaa myös kolmevuotiaasta, koska "toihan on vauvojen juttuja". Oivallinen ja hauska toteutus tämäkin. 


Kolean marraskuisen ulkoilun jälkeen oli kiva palata kotiin syömään kuumaa keittoa ja käpertyä sohvan nurkkaan suunnittelemaan seuraavia etsintöjä. 

<3. Jenni

torstai 27. lokakuuta 2022

Geokätköilyä upealla purolla

Syyslomaviikko huipentui mökiltä käsin kolmanteen geokätköön, ja näillä näkymin jatkamme täällä kätköjen parissa vasta ensi kesänä. Toki sitten kotona päin niin kauan, kunnes lumilta kykenemme. Tämä puro paikkana vastasi juuri sitä kokemusta, jota geokätköilyltä harrastuksena haen. Uusien upeiden paikkojen löytämistä, kokemista ja metsässä rämpimistä. Tämä upea puro kuohuineen on vain n. 10 km päässä mökiltä, mutta en ollut sen olemassa olosta lainkaan tietoinen. Kiitos geokätköilyn. Nyt meillä on oivallinen eväsretkikohde sen jälkeenkin, kun kätkö on löytynyt. Tällä kertaa se kätkö jäi kuitenkin löytymättä.



Puro oli kuohuineen aivan upea, mutta minulla oli kyllä täysi työ pitää vilkas kolmevuotias poissa sen syövereistä. Sillalla, jonka yli autolla ajettiin, ei ollut minkäänlaisia kaiteita kummallakaan puolella. Lähdimme suunnistamaan kohti kätköä puron toista reunaa pitkin ja parin metrin välein muistutin, että reunalle ei saa mennä. Pakoittain pudotus puroon oli jyrkä. Samalla kuin navigoin kohti kätköä, pidin toisella kädellä ja silmällä poikaa pois vedestä. 




Päästyämme n. 20 metrin päähän kätkön sijainnista, tulin jostain syystä tulokseen, että sen täytyy olla puron toisella puolella. Jos olisi ollut yksin liikenteessä, olisi lähtenyt koittamaan puron ylitystä veden pinnalla näkyviä kiviä pitkin. Se ei varmasti olisi ollut se viisain idea, ainakaan ilman sauvoja tai jonkinlaisia tukikeppejä. Märät kivet olivat varmasti liukkaita ja mitä ilmeisemmin olisin kastellut vähintään kenkäni. Ehkä ihan hyvä, että idea jäi ajatuksen tasolle, sillä Noelin kanssa en tietenkään moisiin temppuihin ryhtyisi, joten yhdessä lähdimme kävelemään takaisin autolle.



Ajoin sillan yli puron toiselle puolelle parkkiin, josta katsoin olevan melko suora yhteys kätkölle. Reitti oli melko risukkoinen ja se alkoi ärsyttämään Noelia, jota päivän puuhat alkoi jo painamaan. Lähestyessämme puron reunaa, jälleen sama pidättely, ettei hän mulahtaisi kuohuihin. Lopulta pääsin niin lähelle, että navigointi näytti kätkölle olevan enää kuusi metriä. Mutta suoraan puron toiselle puolelle. Jälleen kerran, jos Noel ei olisi ollut mukana, olisin lähtenyt yrittämään ylitystä kiviä pitkin. Kätkö siis mitä ilmeisemmin on kuitenkin sillä puolella puroa, josta ensin lähdimme sitä etsimään. 




Emme enää lähtenyt kiertämään takaisin puron toiselle puolelle, sillä matkaa olisi tullut joitakin satoja metrejä. Noel oli väsynyt ja risut sekä oksat saivat harmitusta aikaan. Päästyämme autoon ja kohti mökkiä, takapenkkillä nukahdettiin välittömästi. Hieman harmitti, että kätkö jäi nyt löytämättä, vaikka niin lähelle sitä pääsimmekin. Palaan kuitenkin tälle purolle ensi keväänä tai kesänä enemmän kuin mielelläni uudestaan. Kun lapsi on mukana, sitä mennään silloin hänen ehdoillaan. 

<3. Jenni

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Hauskan vihjeen geokätkö

Viimeinen päivä syyslomalla mökillä. Iltapäivällä lähdettiin Noelin kanssa etsimään vielä pari kätköä, ennen kuin ensi kesänä pääsemme seuraavan kerran näille nurkille jatkamaan kätköpuuhia. Ajatuksissa kytee jo oman kätkön perustaminen silloin. Mökkeilemme varmasti jo keväällä, mutta todennäköisesti lumi haittaa vielä sillon harrastustamme. 

Ensimmäiselle kätkölle oli reilun 10 km matka. Se oli helposti saavutettavissa autolla, eikä juuri kummoista tarpomista metsässä tarvittu. Odotan kyllä geokätköilyltä enemmän luonnossa liikkumista ja uusien kauniiden paikojen näkemistä, mitä nyt kahden ensimmäisen kätkön osalta on koettu. Toki näitäkin on ollut mukava etsiä, mutta enemmän kaipaan sitä luonnossa liikkumista tämänkin harrastuksen osalta.

Vihje oli hauska ja kätkö se osalta kivasti toteutettu. En kuitenkaan halua paljastaa vihjeistä tai sijainneista näissä kirjoituksissani liikaa, ettei pilata iloa toisilta etsijöiltä. Tällä kätköllä oli muovirasia, jossa oli paljon jotain sisällä. Harmiksemme rasia oli myös täynnä vettä. Raotin kantta varovasti, mutta en saanut sisällöstä vesimäärän vuoksi selvää, enkä alkanut sitä sen koommin tonkimaan. Rasian vieressä oli myös putkilo, josta löytyi lokikirja hyvässä kunnossa. Tein siihen merkinnän käynnistämme. Noel halusi ottaa reissulle lapion mukaan, joka voikin olla näissä puuhissa ihan oivallinen väline. 

Kätkö jätti hyvän ja mukavan mielen, josta jatkoimme kohti seuraavaa....

<3. Jenni

tiistai 25. lokakuuta 2022

Ensimmäinen geokätköetsintä

Olen miettinyt geokätköjen etsintää harrastuksena jo vuosia, mutta mihin lie aloittaminen aina jäänyt. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja nyt se kipinä sitten iski kesken syysloman mökillä niin, että lähdimme Noelin ja mummon kanssa etsimään ensimmäisen kätkön, joka oli matkanvarrella mennessämme päiväpatikalle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. 


Kätkö sijaitsi tutussa paikassa, vain n. 5 km linnuntietä mökiltämme. Se oli helposti löydettävissä ja tausalla siinsi mitä kaunein maisema syksyisessä pakkasaamussa, kun sumua ja huurretta oli ympäriinsä. Tämä kätkö sijaitsee nelostien varressa, joten sen etsiminen ei vaatinut juuri minkäänlaista patikkaa metsässä. 

Vaikka edellisenä iltana ja vielä aamulla herättyäkin olin lukenut kaikenlaista geokätköilyyn liittyvää, unohdin ottaa kynän mökiltä mukaan, vaikka siitä monessa lukemassani jutussa mainittiinkin. Niinpä kirjaus jäi tekemättä lokiin. Ajattelin, että loppuviikosta lähtiessämme kotimatkalle, käyn laittamassa nimimerkkini vihkoon, mutta asia vaivasi niin, että kävin kotimatkalla ostamassa kaupasta kynän ja koukkasin vielä uudestaan kätkön kautta, ennen kuin menimme takaisin mökille, jossa ukki oli lämmittänyt meille retkeläisille saunan. 

Uskon, että saimme tästä erittäin upean yhteisen harrastuksen Noelin kanssa, sillä mikäpä metsässä ja retkillä viihtyvästä lapsesta kiinnostavampaa, kuin etsiä jotakin. 

Geokätköilemme nimimerkillä... milläs muullakaan, kuin Vaelluskengissä. 

<3. Jenni

Päiväretki Pyhä-Häkin kansallispuistoon

Olen käynyt Pyhä-Häkin kansallispuistossa useamman kerran, sillä se on mökiltä helopsti saavutettavissa, vain n. 50 km päässä. Vietinpä siellä elokuussa 2018 viikon lammaspaimenenakin. Tällä kertaa mukana reissussa oli Noel sekä mummo. Tämä oli Noelin ensimmäinen kansallipuisto, jossa hän käy retkellä. 










Noel on innostunut maastopyöräilystä, joten nappaimme potkupyörän ja kypärän takakonttiin mukaan. Alkumatkasta Mastomäen reitti (3,2 km) oli nousun, kivien ja juurien osalta sen verran haastavaa, että mummo kantoi pyörää ja etenimme kaikki kävellen. Suurimman osan tästä ympyräreitistiä pystyi kuitenkin etenemään hyvin pienellä potkupyörälläkin. Paikoittain jopa loistavasti, sillä kosteimpiin kohtiin oltiin pitkosten sijaan tehty hiekasta erinomaisia kulkuväyliä. Pitkokset, jotka olivat -1 asteisessa säässä jäiset ja liukkaat, menimme pyörää kantaen. 







Pyhä-Häkin kansallispuisto on ollut jokaisella käyntikerrallani hiljainen ja rauhallinen kohde. Nytkin parkkipaikalla oli van pari autoa lisäksemme, eikä matkalla nähty kanssaretkeilijöitä. Evääksi pakkasimme croissantteja, pasteijoita, kaakaota ja teetä. Sen jos minkä olen lapsen kanssa retkeillessä oppinut, että se evästauko kannattaa pitää juuri silloin, kun sen perään aletaan kyselemään. Sillä välttää nälkäkiukut sekä -harmit, ja retkeily on mukavaa koko reissun ajan. Tällä kertaa nälkä iski juuri sopivasti ensimmäisen kilometrin jälkeen, kun olimme saapumassa "Iso puu" -nähtävyydelle. Se olikin oikein oivallinen paikka evästellä, sillä puun ympärillä oleva puinen rakennelma toimi hyvin penkkinä ja pöytänä. 










Noelilla oli tärkeä tehtävä koko reitin ajan seurata oransseja reittimerkkejä. Niiden osalta aina seuraavan etsiminen ja näkeminen piti mielenkiinnon yllä koko matkan ajan. Reitillä oli paljon tutkittavaa ja nähtävää. Vaikutun edelleen itsekin Pyhä-Häkin puustosta kerta toisensa jälkeen. Useat kelottuneet puut sileine pintoineen ja valtavan paksut rungot ovat kaunista katsottavaa. 






Sää oli mitä mainioin myös kuvata tätä kaunista ja monipuolista luontoa, sillä päivä oli kokonaan pienen pakkasen puolella. Huurretta ja sumua oli kaikkialla, myös suon vetisimmät pinnat jäässä. Seuraavalla kerralla tekisi itsekin mieli lähteä näille poluille maastopyörän kera ja tehdä 17 km mittainen Tulijärven lenkki. 

<3. Jenni