Alkumatkasta tuli muutama ihminen vastaan, joista yksi varoitteli erittäin märistä kohdista pitkoksilla. Siihen olimme toki varautuneet viime viikkojen sateista johtuen. Märkiä kohtia oli useampia, mutta vesi ei ylttänyt yhdessäkään kohtaa edes nilkkoihin. Kun pääsimme alun metsäosuuden jälkeen suolle, olin hieman pettynyt, ettei sen väriloisto ollut niin suuri, kuin olin kuvitellut. Ehkä muutaman yöpakkasen jälkeen tilanne olisi toinen. Nälkä kurni vatsassa jo lähtiessä, joten pääydimme pitämään evästauon heti aukean suo-osuuden jälkeen alkavalla metsäpolulla. Kylläpä ruoka maistui taas luonnon helmassa hyvältä! Kun otin kupista ensimmäisen hörpyn kaakaota, suuhuni tuli jotakin. Luulin sen ensin olevan kaakaosta jäänyt kökkö, mutta hyvin nopeasti tajusin sen olevan havunneulanen, joka oli pudonnut puusta suoraan kuppiini. Hetkeä myöhemmin eväitä nautiskellessa puusta tippui kuppini viereen valtava kuoriainen (kuva löytyy alta). Kiitin onneani, että se oli tosiaan havunneulanen, eikä tämä kuoriainen, kun kuppiini ja suuhuni päätyi. Hyönteisten syöminen olisi tietystikin trendikästä, mutta ihan vielä ainakaan en ole siihen lajiin hurahtanut.
Kun palasimme reittiä takaisin suoaukealle, aurinko alkoi paistamaan. Olin jälleen kerran ihan fiiliksissä, että sain vielä reissun päätteeksi kuvata auringon säteissä, joka muutti maiseman entistä kauniimmaksi.
Reittivideon voit katsoa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.