Elokuinen retki Kaksoislammille

Pitkästä aikaa ajatukset voi heittää kodin sisä- ja ulkopuolen jatkuneista ja jatkuneista remonteista rakkaan harrastuksen pariin! Ensimmäinen retki tauon jälkeen suuntautui kotinurkilla Kaksoislammille. Tarkoitus tosin oli mennä Iso-Karhuun, mutta jo tovi ennen määränpäätä sen suunnasta alkoi kuulua lasten ääniä. Miksi? Eihän siellä ketään pitänyt olla. Koulut on alkanut ja aikuiset töissä... Pian edessä oli kaksi poikaa kuusen juurella (ja sen kuusen takana kymmenittäin lapsia lisää), jotka ilmoittivat reippaasti olevan syömässä mustikoita. Muutama sana vaihdettua kävi ilmi, että kokonainen luokka oli tullut ympäristöopin tunnilla keräämään erilaisia kasveja. Aivan mahtavaa, että kotikaupunkini metsiä, retkeilyreittejä ja nuotiopaikkoja hyödynnetään koulujen ja lasten kanssa tällä tavalla. Arvostan.

Omat suunnitelmat meni tietysti uusiksi. Vaikka kuinka arvosta, ei mitään saumaa jäädä sen lauman kanssa saman nuotion ääreen "nauttimaan luonnon rauhasta ja eväistä." Lapset jäivät paistamaan nakkeja ja makkaroita, pieni juomatauko puuvajalla ja katse karttaan. Kaksoislammille olisi kohtuullinen matka ja tiesin sinne Iso-Karhulta oikoreitinkin. Sinne siis!

Kaksoislammilla on kallion päällä olevalta laavulta ja nuotiopaikalta mieltä lämmittävä maisema toiselle alapuolella olevasta lammesta. Polttopuut pienemmiksi, nuotioon tuli ja eväät lämpenemään. Hyvä fiilis ja kaikki kohdallaan! Eipä kauaakaan, kun kallion alapuolelta pitkospuilta alkoi kuulumaan vaimeaa ääntä, joka voimistui ja voimistui. Pian rappusia kiipesi ylös nuotiopaikalle reilu kymmenpäinen, melko erikoinen ja omituinen joukko ihmisiä. Oli farkkuja, minishortseja, ketjuja, niittejä, partoja, miehiä, naisia, koira, muovipusseja, puhumattomia, puheliaita, nuorempia ja vanhempia... Ketä ja mistä lienevät. Oma rauha ja paras nautinto oli mennyttä, vaikka nuotiolla valmistuneet eväät hyvältä maistuikin.

Mitjalle oli tunnetusti eväänä siankorva, jonka piilotti maahan kaivamaansa kuoppaan siksi aikaa, kunnes oli saanut ryynimakkaraa syödäkseen. Liekö yritti huijata, että hänellä mitään omia eväitä ole edes olmassakaan. Alkupalaksi ja jälkkäriksi se söi mustikat suoraan varvuista, vadelmat puskista, mutta puolukoihin jäitti koskematta. Ehkä parasta oli jälleen kuitenkin piehtaroida karheassa kanervikossa.

Hieno reissu kuitenkin, joka ruokki pahinta haikkausnälkää ja -ikävää.

Suunto videon reissusta voit katsoa tästä linkistä. 

<3. Jenni