31.7.2010 starattasin auton aamyöstä ja lähdin ajamaan kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdys oli Viitasaarella Niinilahden kioskilla, jossa moikkasin mökkeilemässä olevia vanhempiani. Siitä matka jatkui kohti Yli-Iitä, johon olin varannut yhden yön majoituksen Kierikki Nature Hoteliin. Illan mittaan poikkesin alueella olevassa kivikauden kylässä ja Kierikkikeskuksen argeologisessa näyttelyssä. Käymisen arvoinen paikka.
1.8.2010 Kierikistä matka jatku kohti seuraavaa määränpäätä, Kaamasta. Olin varannut Kaamasen kievarin hirsitalohuoneistosta viikoksi majoituksen joka sisälsi kaikki mukavuudet saunasta takkaan. Sieltä oli kätevää tehdä päivän mittaisia retkiä ympäri Lappia.
2.8.2010 tein kulttuuriretken Inarissa sijaitsevaan Siidaan, jossa toimii Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus. Siidassa oli tuolloin rumpunäytely, josta ottamani kuvat ovat poikkeuksetta kaikki epäonnistuneet. Alla muutamia kuvia Saamelaismuseosta.
3.-6.8.2010 Koska en vielä 2010 pitänyt tätä blogia ja teen tätä bloggausta kuusi vuotta reissun jälkeen, enkä näemmä ollut valokuvienikaan järjestämisen kanssa yhtä perusteellinen kuin nykyään, on lähes mahdotonta muistaa tai saada selvyyttä päivän tarkkuudella, missä kunakin päivänä aikani vietin. Näihin neljään päivään mahtuu kuitenkin päivänretket Nellimiin, Utsjoelle, Nuorgamiin, Karigasniemelle ja autoilua pitkin hurmaavaa Tenojoen vartta.
Nellim
Utsjoki, Nuorgam, Karigasniemi, Tenojoki
7.8.2010 oli vuorossa kauan haaveilemani retki Lemmenjoen kansallispuistoon. Seuraavan kerran kun sinne menen, minulla on varmasti mukanani sellaiset retkeilyvarusteet, että voin viipyä siellä pidempään.
8.8.2010 oli aika alkaa pikkuhiljaa sanomaan hei hei ja kiitos Lapille sekä valua alas päin. Seuraava etappi oli Posiolla, josta olin varannut Lapiosalmen erämatkailukeskuksesta Aimola nimisestä rakennuksesta huoneen yhdeksi yöksi. Saapuessani Posiota kohti nousi valtava ukonilma. Tarkoituksena oli tehdä illan mittaan pieni eräretki, mutta myrsky sateineen, tuulineen ja ukkosineen oli niin kamala, että jätin sen suosiolla väliin. Sen sijaan vietin aikaa Pentikin tehtaanmyymälässä ja majoituksessa keliä ihmetellen. Alueella ei ollut muita majoittujia. Ukkosmyrsky jatkui läpi yön aivan kamalana, rakennuksen sähkötaulu paukkui kun viimeistä päivää, valot vilkkuivat päälle ja pois, päälle ja pois. Tuuli ulvoi ja sade piiskasi minkä kerkesi. Valvoin koko yön eikä aamulla autonrattiin lähteminen ollut houkuttelevaa, kun tiesin lähes 500 kilometrin ajomatkan olevan edesssä. Täältä ei juuri tullut otettua valokuvia, kun yhdestä kauniista pussipysäkistä.
9.8.2010 saavuin rättiväsyneenä valvotun yön ja pitkän matkan jälkeen Lieksaa Ruunaan matkailukeskukseen. Olen joskus pienenä ollut siellä laskemassa koskia isovanhempieni ja kummieni kanssa. Minulla oli kolmeksi yöksi varattuna pieni mökki ilman sen kummempia mukavuuksia. Moona tykkäsi kovasti käyskennellä rinteen alapuolella olevalla rannalla. Kävimme joka ilta siellä kävelemässä ja katsomassa auringonlaskua. Mieleenpainunein asia täältä on se, kun erään päivän aikana rantahietikkoon oli ilmestynyt karhun jäljet. Tällä kertaa en käynyt laskemassa koskia, vaan tein pieniä patikointeja ja rentouduin mökillä.
12.8.2010 oli aika päättää tämä uskomattoman upea reissu ja aloittaa kotimatka. Ruunaalta ajoin Imatralle, jossa kävin katsomassa Imatrankosken Koskinäytöksen. Olen aiemmin viettänyt Imatralla paljon aikaa työni puolesta, mutta en ollut koskaan osunut sinne Koskinäytösten aikaa. Padot avattiin Sibeliuksen musiikin siivittämänä.
Poroja tuli tietysti nähtyä paljon matkanvarrella.
Sieltä täältä matkanvarrella otettuja kuvia, mm. Kaunispäältä, Karhun pesäkiveltä ja Hiljaisesta kansasta.
<3. JenniP.S. 13.8.2016: Eilen tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun palasin Moonan kanssa tältä Lapin reissulta. Tänään sadepäivän puhteena tein virtuaaliretken menneeseen ja bloggasin koko reissun (en pitänyt blogiani vielä silloin). Pystyn niin muistamaan joka hetken, tunteen ja tunnelman. Olipa ihanaa, että sain kokea tämän huikean reissun Moonan kanssa, joka lähes 3,5 vuotta sitten päätyi liian aikaisin koirien taivaaseen ollessaan vasta neljä vuotias. Harmittaa, kun en tullut pitäneeksi reissussa päiväkirjaa. Se mikä tapahtuu Lapissa, jääköön Lappiin.