sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Suppailua

Ystävälläni on SUP lautojen vuokrausbisnes ja hän sai minut ylipuhuttua kokeilemaan lautaa äitienpäivän kauniissa ja erittäin lämpimässä säässä Järvenpäässä Tervanokan uimarannalla, jossa hän vuokraa lautoja koko kesän ajan. Saapuessani Järvenpään Rantapuistoon, jonka läpi kävelin kohti uimarantaa, en ollut lainkaan osannut varautua siihen, että ensikertalaiselle olisi sellainen yleisö paikanpäällä. Vähän menasi jännittää. En varmasti osaa enkä pysy laudalla, ja nämä kaikki näkevät mokailuni ja sekoiluni. No, mitäpä sitten. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei muuta kun lauta veteen ja menoksi!



Laudan päälle noustessa olin varma, etten koskaan tule saavuttamaan tasapainoa ja pysymään pystyssä. Onneksi hoksasin laittaa jalat mahdollisimman leveään haara-asentoon, joka vakautti laudalla olotilaa huomattavasti. Rannasta piti poistua peruuttamalla ja samalla kääntää laudan suuntaa keskemmälle järveä, pois uiskentelevien lasten läheisyydestä. Oli siinä tekemistä, kun siihen tasapainoonkin piti keskittyä.

Etenin hitaasti, mutta varmasti. Yhtäkkiä huomasin ystäväni kadonneen laudallaan takaisin rantaan ja jättäneen minut itsekseni suppailemaan. Otin sen merkkinä siitä, että osaan ja pärjään. Päätin heittää lenkin, edelleen hitaasti, mutta varmasti. 
Jossain vaiheessa huomasin rentoutuvani. Huomioni ei enää kiinnittynyt jalkoihin, vaan tyynesti ja tasaisesti lipuvaan lautaan, maisemiin ja auringon lämmön hyväilyyn. Olo oli rauhallinen ja tyyni, suorastaan meditatiivinen. Palailin pikkuhiljaa rantaa kohti ja heittäydyin laudanpäälle nauttimaan auringosta. 

Koska ensimmäiset ikuistukset ensisuppailustani hieman epäonnistuivat, oli laudalle hypättävä vielä toistamiseen. Nyt kiipesin kyytiin jo kuin vanha tekijä. Ystäväni lähti kamerani kaulassaan mukaan kuvaamaan.  Etenin edelleen hitaasti, mutta entistä varmemmin ottein. Yhtäkkiä kesken kuvausten ystäväni tasapaino laudallaan alkoi pettämään. Seisoihan hän sinä poikittain ja huomio kiinnittyi valokuvaamiseen. Hän sai loistavasti korjattua tasapainon ja kuvaukset saivat jatkua, kunnes silmän räpäyksessä hän oli sukelluksissa veden alla. Hieman jännitti, nouseeko kamerani hänen kaulassaan takaisin pinnalle.. nousihan se. Onneksi olen aikoinaan huomioinut mahdolliset vesilajit ja ostanut vedenpitävän version. Minua nauratti episodi niin paljon, että olin itsekin horjahtaa laudaltani. Tämä viimeinen kuva olkoot muistona erittäin hauskasta tapahtuneesta, jossa kamera näköjään laukesi vielä viimeisen kerran ennen sukellusta. Jatkoin vielä hetken suppailuja itsekseni ja nautin siitä todella paljon. Mukavaa, rauhallista, rentouttavaa ja meditatiivista kesäpuuhaa. Suosittelen kokeilemaan! Alta löydät yhteystiedot ja hinnat. 
<3. Jenni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti