torstai 24. elokuuta 2017

Iso-Haiskari

Tämän voisi nimetä kolean kelin puolesta syksyn ensimmäiseksi retkeksi, vaikka toiseksiviimeistä kesälomapäivää vietinkin. Mittari näytti vain +13 ja tuulikin oli kylmä. Olen retkeillyt Kytäjä-Usmi aluella useita kertoja, mutta jostain syystä aina kävellyt Iso-Haiskarista vain ohi, vaikka se ohimennen on minua kovasti paikkana kiehtonutkin. Tänään päätin tutustua paikkaan paremmin. Tein kotona eväät valmiiksi: haudutin teen termokseen, lämmin kuppi toiseen ja grahamlihiksiä kyytipojaksi. Koska eväät oli valmiit syötäväksi, jätin kaikki nuotiovehkeet kotiin, josta pieni muistutus heti näin alkuun itselleni: Ota ne aina mukaan!

En voi sanoa, että isommin tykkäisin Kytäjän retkeilyreiteistä, koska ne kulkevat pääsääntöisesti hiekka- ja metsäautoteitä. Mieleeni on enemmän metsäiset polut. Reiteistä huolimatta Kytäjän Kiiskilampi, Suolijärvi sekä Iso-Haiskari kyllä palkitsevat perille päästyä paikkoina. Hyvinkää on muutenkin laittanut panoksia viimeisen parin vuoden aikana Kytäjä-Usmi alueen reitteihin tehden ja merkiten eri mittaisia ja tasoisia ympyräreittejä, joihin voin suositella kaikkia tutustumaan. Reittien varsilla on paljon kallioita sekä lampia, nuotiopaikkoja ja laavuja. Osassa paikoista on vessat ja mahdollisuus telttailuun. Myös polttopuut löytyvät.

Kun saavuin Iso-Haiskarille, en ollut uskoa silmiä ja korvia, vaikka jotain sen suuntaista olin osannut aavistaa jo parkkipaikalla Hyvinkään Nuorisotoimen pakettiautosta johtuen. Paikalla oli parikymmentä nuorta ohjaajineen ja poppikoneineen. Muutama nuori neiti tuli innossaan moikkaamaan Mitjaa, kyselemään ikää ja rotua, niitä tyypillisiä asioita sen lisäksi, että jälleen ihmetystä herätti se, mitä Mitja kantaa repussaan. Videon voit katsoa ja tarinan lukea täältä.

Siirryin suosiolla sivummalle eväineni, sillä enhän tarvinnut niiden nauttimiseen tulia. Eniten ärsytti puun oksalle ripustettu radio, joka pauhasi joka suuntaan. Siis luonnossa, radio?!? Harmittelin vähän myös sitä, jos en saa paikasta valokuvia, kun kerrankin olin sinne saapunut, enkä vain kävellyt ohi. En ehtinyt vielä korkata termoksiani, kun eräs ohjaaja tuli sanomaan, että he ovat lähdössä pois ja voin siirtyä nuotiolle, jos haluan. Kysyivät vielä, jättääkö tulet vai sammuttaako. Siirryin mättäältä suosiolla tulille. Lisäsin nuotioon heti yhden halon, jotta saisin pidettyä tulet yllä, mutta harmikseni ne olivat niin isoja ja hiillos jo sen verran heikko, että istuin lopulta savuilla enkä tulilla.

Ohjaaja pakkasi siinä vielä heidän tavaroita ja juteltiin niitä näitä. Hän kysyi minulta tahdonko makkaraa. Heiltä oli jäänyt paljon ylimääräistä ja kylmäketjun katkettua ajat sitten kaikki loput menisivät roskiin. Sanoin, että itse en välitä, mutta Mitjalle kyllä maistuu, niin ei tarvitse kaikkea roskiin heittää. Niinpä Mitja sai kaksi tavallista ja kaksi vegaanista makkaraa, joita sitten nuotion savuissa pikkuisen lämmittelin. Siis niitä tavallisia makkaroita. Vegaaniset oli niin oudon värisiä, että en syöttänyt niitä edes koiralle. Kun lopulta jäätiin paikkaan kahdestaan, kiittelin vielä Mitjan puolesta makkaroista. Ohjaaja kertoi, että ne tarjosi Mitjalle Hyvinkään kaupunki / Opetustoimi. Lopulta kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa nuotion savuilla lämpeni myös grahamlihikseni saaden kivan rapean pinnan. Harmittelin tulisteluvehkeiden kotiin jättämistä, sillä en saanut enää nuotiota kunnolla syttymään suurista haloista ja heikosta hiilloksesta johtuen. Sen verran oli kylmä jo istuskella, että tulet olisi kyllä lämmittänyt mukavasti.

Paluu autolle oli jälleen tylsähköä hiekkatietä, mutta olinpa jälleen iloinen reissustani ja sainpahan taas yhdenlaisen tarinan siitä kerrottavaksi.

Reittivideon voit katsoa täältä.

Iso-Haiskari 360 astetta video löytyy täältä.







































<3. Jenni



keskiviikko 16. elokuuta 2017

Palas taidepolku

Retkelle ei aina tarvitse suunnata kauas eikä sen tarvitse olla pitkäkään, kun se voi olla erittäin antoisa. Alle kymmenen kilometrin päässä kodistani, Hyvinkään Palopurolla, on Palas taidepolku, jossa yhdistyy hienolla tavalla luonto sekä taide. Olen käynyt polulla vuodesta 2011 lähtien joka kesä. Bloggasin siitä ensimmäisen kerran vuosi sitten syyskuussa. Polku saa ympärilleen joka kesä uutta taidetta, mutta joukossa on myös joitain vanhempia teoksia vuosien varrelta.

Minulla ei ole tiedossa, kuinka suosittu paikka on. En ole ikinä tavannut polulla muita kulkijoita ja tänäänkin sain nauttia näkemästäni kaksin Mitjan kanssa. Mitja on innokas tutustumaan taideteoksiin, vaikka jotkut hieman pelottavatkin. Ihan kaikista pelottavinta tänään oli kuitenkin kohdata sieni, aivan tavallinen luonnon sieni, josta voit katsoa videon täältä.

Alla olevissa, tänään otetuissa kuvissa, on sekä tämän että edellisten vuosien teosten kuvia. Lopussa on myös omaa "valokuvataidettani" taidepolun luonnosta. Tervetuloa virtuaalimatkalle! Suosittelen myös tutustumaan polkuun ja taiteeseen paikanpäällä.












































































<3. Jenni