Iso-Haiskari ja Suolijärvi riippuen

Asetimme serkun kanssa joskus tavoitteeksi, että yövymme riippuen kaikissa Kytäjän ja Usmin retikohteissa. Tällä kertaa valitsimme koko viikonlopun mittaisen reissun, jolloin saisimme kaksi eri kohdetta samalla iskulla. Ensimmäiseksi yöpaikaksi valitsimme Iso-Haiskarin ja toiseksi yöksi suuntasimme Suolijärvelle. 

Perjantai-iltana olimme sen verran myöhään perillä, että saimme vielä valoisan aikaan pystytettyä leirin ja ruokailtuakin, mutta pian sen jälkeen alkoikin jo hämärtää. Otsalamppujen valossa kuitenkin istuimme kera yömyssyjen pitkään yöhön niitä näitä höpötellen. 

Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Ja mitä vielä, Suomen luonnon päivä. Serkku oli yllätykseksi hommannut pienen Suomen lipun, jonka kanssa sitten fiilistelimmekin pitkin päivää. Aamutoimet tehtiin rauhaksiin leirin kasauksineen, sillä seuraavaan kohteeseen Suolijärvelle ei olisi pitkästikään patikoitavaa. Testasimmepa ennen lähtöä ensimmäistä kertaa retkitiskialtaammekin. 

Saavuttuamme Suolijärvelle, paikalla oli vielä joitakin edellisen yön retkeilijöitä. Vaihtaessamme heidän kanssa muutama sana, kävi ilmi, että olisivat hetken päästä lähdössä, ja voisimme saada heidän riippumatoiltaan puut käyttöömme. Lähdimme kuitenkin katsomaan, saisimmeko leirimme pystyyn hieman sivumpaan. Olin käynyt siellä kerran aiemmin ja muistelin, että hieman sivummassa olisi upea ja rauhallinen paikka riippumiseen. Ja näinhän se oli. Haimme rinkkamme ja aloimme pystyttäään leiriä. 

Päivän ja illan mittaan paikalle olisi ollut kyllä tunkua ja leirimme läpi kulki useita kanssa retkeilijöitä koirineen sopivaa paikka etsien niin teltoilleen kuin riippumatoilleenkin. Seuraavat teltoille ja riippumatoille sopivat paikat olivat kuitenkin sen verran sivussa, että saimme viettää muuten koko päivän, yön ja seuraavan aamunkin aivan omissa oloissamme. Ihanaa, kun patikointimatkaa oli sen verran vähän, että meillä jäi paljon aikaa ihan vaan luonnon helmassa olemiseen ja nauttimiseen.

Suomen luonnonpäivän kunniaksi kokkasimme illalla vähän parempaa pataa. Porot tosin meinasi jäädä säilykkeeseen, sillä muistin väärin, että Leathermanissani olisi ollut purkinavaaja. Lopulta ei auttanut muu kuin ottaa puukko kehiin. Onneksi se oli hyvässä terässä ja sain sillä rikottua purkin auki.

Illalla otimme yömyssyt ja kävimme nukkumaan. Maasto oli sen verran haastava, että en saanut tarppia viritetyksi lainkaan. Toisaalta se ei haitannut. Maisemat, joita tarpistani katselin, oli upeat. Sen sijaan aamulla heräsin kukonlaulun aikaan, kun naamalleni tippui ötökkäverkon läpi vettä. Ensin luulin, että linnun kakkaa, mutta mänty oli kerännyt yön aikana sen verran kosteutta, että tiputti pisaroita naamalleni yhtenään. Nousin ylös ja wau mitä näinkään. Aurinko nousi kauniin sumuveron takana. Kuvasin, istuin, katsoin ja ihailin. Lopulta serkkukin heräsi, teimme aamutoimet ja leirin purkamisen rauhassa.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että vessamatka Suolijärvellä on haastava. Erittäin jyrkkää ja juurakkoista, köydellä varustettua rinnettä kun ahertaa ylös on pientä jännitystä, ehtiikö perille vai ei. 

<3. Jenni

Riippumattoyö Kiiskilammella

Tämän vuoden retkeilyjen kanssa on ollut uskomattoman huono tuuri. Tämä oli vasta ensimmäinen yönyli retki tälle vuotta. On ollut suunnitelmia ja sovittuja päiviä Kurjenrahkaan, Rokualle ja ties vaikka minne. Jos minä tai lapsi ei olla tultu kipeiksi, niin sitten serkku. Ja jos ollaan oltu terveinä, on sateet ja ukkoset olleet reissuriesana. Päiväretkiä on onneksi päästy tekemään pitkin vuotta. Ja kesän mittaan vietin riippumatossa mökillä useamman yön, mutta eihän ne vedä vertoja kunnon patikoinnille ja yöretkille.  

Lauantaina pakkasimme serkun kanssa kimpsut ja kampsut aamupäivän sateiden aikana. Iltapäiväksi oli luvattu selkeää. Kun aurinko alkoi paistamaan, suuntasimme kohti Kytäjän Kiiskilampea. Tälle reissulle serkku haastoi lähtemään kumisaappaissa. Ja niin me mentiin. Jätimme auton parkkiin Piilolammille, ja kävelimme siitä reilun 3 km matkan kohteeseen. Paikka on upean kallion päällä. Kiiskilampi laitureineen siintää alapuolella. Paikassa on myös laavu, nuotiopaikka ja vessa. Vessa tosin oli niin täynnä, että sinne ei tarpeilleen kyennyt istumaan. 

Pian löysimme sopivat puut riippumattojen viritykseen. Kova tuuli riepotteli mattoja ja tarppeja asennusten aikana. Jatkossa lienee tuulisellakin säällä helpompaa, sillä otimme molemmat käyttöön "hihat" riippumatolle, underquiltille ja ötökkäverkolle, jossa kaikki säilyvät sulassa sovussa. Näin tuuli ei pääse asennuksen aikana niitä rieputtamaan ja kieputtamaan ja majoitteen asennuskin käy vain klik klik. 

Kun leiri oli kasassa, valmistimme illallista nuotiolla. Aurinko paistoi ja sen lämmössä oli mukava istuskella kallion reunalla ihaillen maisemia teetä juoden. Ilta kului nuotiolla istuskellen. Uni maistui hyvin, mitä nyt kahden iäkkämmän naisen yöllinen kirmaaminen kallion päältä teltoiltaan hieman huvitti ja hämmensi. 

Aamiainen valmistui nuotiolla ja sen jälkeen laitoimme kamat kasaan. Paluumatkan teimme Iso-Kypärän ja Kaksoislampien kautta, jossa jälkimmäisellä söimme lounaan. Serkku järjesti muutamia lisäkilometrejä unohtamalla juomapullon Iso-Kypärään. Itsehän sitten hävitin parkkipaikalle päästyä koko juomapullon, eikä sitä sen koommin ole näkynyt. Muutama pisara vettä tauolla ei haitannut istuskellessa laavun suojissa. 

<3. Jenni