maanantai 28. toukokuuta 2018

Suomiehen luontopolku vol. 2

Pikkuhiljaa alkaa koittamaan aika, kun pystyn irrottautumaan opinnäytetyöltäni rakkaimman henkireikäni ja harrastukseni pariin. Siitä huolimatta lähdin kuitenkin tänään Helsingistä hakemaan synnyinkaupunkini Hyvinkään kirjastosta vielä kolme kirjaa lähdemateriaalia läpikäytäväksi. Ja ennen kuin enempää kukaan ehtii ihmettelemään miksi näin, niin Helsingissä kirjoihin oli jonot, Hyvinkäällä ei. Halusin tästä muuten hieman nihkeästä reissusta tehdä kivan, ja mitenkäs muutenkaan sen olisin tehnyt, kuin retkeillen ja valokuvaten.




Koska aikaa retkeilyyn ei juuri paljon ollut, valitsin kohteeksi Suomiehen luontopolun, jonka avajaisissa vierailin Syyskuussa 2017. Siihen bloggaukseen löydät täältä. Muistelin oppaan syksyllä kertoneen, kuinka paikka on keväisin ja kesäisin vaikuttava näky luonnon kukkineen. Halusin ehdottomasti nähdä tämän ennallistamistyönalla olevan soramontun, varsin erikoisen ja kiehtovan luontopolun siinä asussaan.





Kukkia ei ollut. Muutama satunnainen lupiini siellä täällä. Liekö syy kuivuudessa, jota on nyt jatkunut ilman sadetta reilut kolme viikkoa. Ja kuivaa siellä olikin. Kaikki aivan korppua. Kuivunut sammal teki maiseman kiehtovaksi kuvata. Myös Mitja rakasti kihnuttaa itseään sitä vasten, josta sain onneksi ikuistettua hauskan videon. Sen löydät täältä.





Reitiksi valitsin paikan pisimmän polun, joka on merkattu keltaisin merkein. Suosittelen ehdottomasti kulkemaan sen. Reitti on pääsääntöisesti helppokulkuinen, joskin jonkun verran nousua ja laskua on. Pahimpiin laskupaikkoihin on laitettu turvaksi ja avuksi köyttä, josta saa tarvittaessa tukea. Reitti on kaikkiaan 3,5 km pitkä ja todella palkitsee kulkijansa.





Suomiehen luontopolun nähtävyyksiä ovat erityisesti valtava ja erittäin vaikuttava kivikkoalue, nimeltään Jätinkatu, joka on peräisin jääkauden ajoilta. Jätin jalanjälki, niin ikään kivistä tehty, on ylhäältä rinteeltä katsottuna erittäin upea taideteos. Lisäksi juuret ylöspäin pystytettyjä puiden runkoja voisi ihailla loputtomiin.







Paikka oli rauhoittava. Mitjan ja minun seurana vain lintujen laulu ja auringon lämö. Koska Suomiehen luontopolulla ei ole nuotiopaikkaa, on käytännössä vain luovuudesta ja mielikuvituksesta kiinni, mihin evästelypaikan haluaa rakentaa. Valmiit eväät kannattaa siis ottaa mukaan. Näin tein itsekin. Ruuat ja tee oli valmiina termoksissa. Erittäin suuresta metsäpalovaarasta johtuen en itsekään ottanut minkäänlaisia tulisteluvälineitä mukaani. Termokset ovat käteviä myös siksikin, että tällöin luontoon ei tule kantaneeksi roskia mukana, jotka valitettavan usealta tuppaavat sinne vielä unohtumaan.









Nautin suunnattomasti istuskella teeni äärellä ilta-auringon paisteesta nauttien. Unohdin, että on maanantai, unohdin, että takan on työpäivä, unohdin, että edessä on työpäivä, unohdin, että kotiin olisi vielä 50 kilometriä ajettavana, unohdin juuri lainatut kirjat ja opinnäytetyön... Lyhyt ja pieni, mutta merkitykseltään jätin suuri arki-illan retki teki jälleen tehtävänsä.







<3. Jenni

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Suppailua

Ystävälläni on SUP lautojen vuokrausbisnes ja hän sai minut ylipuhuttua kokeilemaan lautaa äitienpäivän kauniissa ja erittäin lämpimässä säässä Järvenpäässä Tervanokan uimarannalla, jossa hän vuokraa lautoja koko kesän ajan. Saapuessani Järvenpään Rantapuistoon, jonka läpi kävelin kohti uimarantaa, en ollut lainkaan osannut varautua siihen, että ensikertalaiselle olisi sellainen yleisö paikanpäällä. Vähän menasi jännittää. En varmasti osaa enkä pysy laudalla, ja nämä kaikki näkevät mokailuni ja sekoiluni. No, mitäpä sitten. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei muuta kun lauta veteen ja menoksi!



Laudan päälle noustessa olin varma, etten koskaan tule saavuttamaan tasapainoa ja pysymään pystyssä. Onneksi hoksasin laittaa jalat mahdollisimman leveään haara-asentoon, joka vakautti laudalla olotilaa huomattavasti. Rannasta piti poistua peruuttamalla ja samalla kääntää laudan suuntaa keskemmälle järveä, pois uiskentelevien lasten läheisyydestä. Oli siinä tekemistä, kun siihen tasapainoonkin piti keskittyä.

Etenin hitaasti, mutta varmasti. Yhtäkkiä huomasin ystäväni kadonneen laudallaan takaisin rantaan ja jättäneen minut itsekseni suppailemaan. Otin sen merkkinä siitä, että osaan ja pärjään. Päätin heittää lenkin, edelleen hitaasti, mutta varmasti. 
Jossain vaiheessa huomasin rentoutuvani. Huomioni ei enää kiinnittynyt jalkoihin, vaan tyynesti ja tasaisesti lipuvaan lautaan, maisemiin ja auringon lämmön hyväilyyn. Olo oli rauhallinen ja tyyni, suorastaan meditatiivinen. Palailin pikkuhiljaa rantaa kohti ja heittäydyin laudanpäälle nauttimaan auringosta. 

Koska ensimmäiset ikuistukset ensisuppailustani hieman epäonnistuivat, oli laudalle hypättävä vielä toistamiseen. Nyt kiipesin kyytiin jo kuin vanha tekijä. Ystäväni lähti kamerani kaulassaan mukaan kuvaamaan.  Etenin edelleen hitaasti, mutta entistä varmemmin ottein. Yhtäkkiä kesken kuvausten ystäväni tasapaino laudallaan alkoi pettämään. Seisoihan hän sinä poikittain ja huomio kiinnittyi valokuvaamiseen. Hän sai loistavasti korjattua tasapainon ja kuvaukset saivat jatkua, kunnes silmän räpäyksessä hän oli sukelluksissa veden alla. Hieman jännitti, nouseeko kamerani hänen kaulassaan takaisin pinnalle.. nousihan se. Onneksi olen aikoinaan huomioinut mahdolliset vesilajit ja ostanut vedenpitävän version. Minua nauratti episodi niin paljon, että olin itsekin horjahtaa laudaltani. Tämä viimeinen kuva olkoot muistona erittäin hauskasta tapahtuneesta, jossa kamera näköjään laukesi vielä viimeisen kerran ennen sukellusta. Jatkoin vielä hetken suppailuja itsekseni ja nautin siitä todella paljon. Mukavaa, rauhallista, rentouttavaa ja meditatiivista kesäpuuhaa. Suosittelen kokeilemaan! Alta löydät yhteystiedot ja hinnat. 
<3. Jenni


lauantai 5. toukokuuta 2018

Fiskars Village Trail Center Bike Expo 2018

Fiskars Village Trail Center järjesti tänään idyllisessä Fiskarsin ruukki- ja käsityöläisympäristössä Bike Expo 2018, maastopyörien messu- ja demotapahtuman. Olin odottanut tapahtumaa jo useita viikkoja, koska pyörähankintani on edelleen vaiheessa. Haaveissani on ollut fatbike. Helmikuussa kävin koeajamassa Trek Farley 5:ta. Silloin oli vielä lumi maassa, poluilla ja kaduilla kymmeniä senttejä. Ennen hankintaa halusin kokeilla fatin tuntumaa ilman lunta, niin kadulla kuin polullakin. Maaliskuussa odotin GoExpo messuilta pyörien, erityisesti fatien osalta paljon, mutta niitä ei siellä juuri ollut. Näistä syistä johtuen tämä päivä olikin merkityksellinen. Pelkästään maastopyöriin keskittyvä tapahtuma aivan täydellisen lämpöisenä kevät päivänä ilman lumen häivääkään.

Kuluneiden viikkojen aikana, ennen kuin tänään hyppäsin maastopyörien selkään, olen ehtinyt ajatella ja tutkia maastopyörähankintaani useita kertoja. Erityisesti olen pohtinut, pitäisikö kuitenkin hankkia fattia tavanomaisempi versio, mielikuvissani ajatus siitä, että se saattaisi toimia kaupunkiajossa paremmin. Tänään pääsin koeajamaan peräkkäin Pole Taiga Fatbiken sekä Trek Procaliber 6 maastopyörät, jolloin sain mielikuvilleni todellisen tuntuman. Mihin ratkaisuun lopulta päädyinkään fillaroiden Fiskarsin idyllisessä kylässä?

Polen Taiga vei sydämeni täysin. Ajo-ominaisuudet olivat täydelliset. Parhaimmillaan pyörä oli  poluilla. Ennakkoluuloistani huolimatta, se ei ollut raskas polkea polkujen ulkopuolellakaan. Renkaat olivat huikean massiiviset. Fatbike vaatii hieman totuttelua ajotuntumaan. Kahden ajamani fatin perusteella kokemus niistä on jokseenkin hidas ja kömpelö, joka voi ajokokemuksen karttuessa muuttua. Mielestäni niille on kuitenkin paikkansa, erityisesti metsässä ja lumella. 
Trekin pyöriä olen katsellut jo pitkään ja onhan helmikuussa ajamani fattikin Trekin. Merkin maastopyörät viehättävät ulkonäöllisesti silmääni paljon ja värillä todellakin on väliä. Tämä Procaliber 6 oli ainuita Trekin naisten demopyöriä, joten niinpä heittäydyin sen vietäväksi. Tämäkin pyörä oli ihan täydellinen luokassaan ajaa satulaa lukuunottamatta, mutta sehän on vaihdettavissa. Pyörä oli erittäin nopea ja rullasi kevyesti. Ehkä renkaiden korkeahkosta ilmanpaineesta johtuen ei kuitenkaan vetänyt vertoja Polen fatille polulla, mutta tuntuma oli ketterämpi. Talveksi tähän nastarenkaat alle niin toimii vallan mainiosti ympärivuotisena menopelinä, kuten fatbiket.Ennen lopullista hankintapäätöstäni tehdessäni käyn vielä koeajamassa Trekin Roscoe 8 sekä X-Caliber 7 maasturit. Päätöksessäni pääsin kuitenkin sen verran eteenpäin, että fatbiken hankkisin talvi- sekä maastopyöräilyyn, tavanomaisemman maastopyörän/semifatin ainakin kevät-, kesä- ja syksypyöräksi niin kaupunkiin kuin maastoonkin, joten sen monipuolisemmat käyttömahdollisuudet ajavat ostopäätöksessä fatin edelle. En silti pois sulje kuitenkaan myöhemmin myös fatin hankintaa... <3. Jenni

perjantai 4. toukokuuta 2018

Kevättä kotinurkilla

Minulle on huomaamatta muodostunut tavaksi lähteä perjantaina töiden ja työviikon jälkeen normaalia pidemmälle lenkille Mitjan kanssa. Olen huomannut nauttivani ja rentoutuvani näiden kävelyiden parissa erityisen paljon. Lenkkipolut ovat tyhjempiä kuin normaalisti, joten päätä saa nollata ja tyhjentää rauhassa. Tänään nappasin kameran mukaani, koska haluisin ikuistaa kevättä, jonka näen ensimmäistä kertaa näillä nurkilla. Kameran kanssa luontoa kuvatessa tunnen oloni täydellisen rentoutuneeksi ja onnelliseksi. Alla tämän perjantaikävelyn kevätkuvasatoa.



























<3. Jenni