sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Suppailua

Ystävälläni on SUP lautojen vuokrausbisnes ja hän sai minut ylipuhuttua kokeilemaan lautaa äitienpäivän kauniissa ja erittäin lämpimässä säässä Järvenpäässä Tervanokan uimarannalla, jossa hän vuokraa lautoja koko kesän ajan. Saapuessani Järvenpään Rantapuistoon, jonka läpi kävelin kohti uimarantaa, en ollut lainkaan osannut varautua siihen, että ensikertalaiselle olisi sellainen yleisö paikanpäällä. Vähän menasi jännittää. En varmasti osaa enkä pysy laudalla, ja nämä kaikki näkevät mokailuni ja sekoiluni. No, mitäpä sitten. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei muuta kun lauta veteen ja menoksi!



Laudan päälle noustessa olin varma, etten koskaan tule saavuttamaan tasapainoa ja pysymään pystyssä. Onneksi hoksasin laittaa jalat mahdollisimman leveään haara-asentoon, joka vakautti laudalla olotilaa huomattavasti. Rannasta piti poistua peruuttamalla ja samalla kääntää laudan suuntaa keskemmälle järveä, pois uiskentelevien lasten läheisyydestä. Oli siinä tekemistä, kun siihen tasapainoonkin piti keskittyä.

Etenin hitaasti, mutta varmasti. Yhtäkkiä huomasin ystäväni kadonneen laudallaan takaisin rantaan ja jättäneen minut itsekseni suppailemaan. Otin sen merkkinä siitä, että osaan ja pärjään. Päätin heittää lenkin, edelleen hitaasti, mutta varmasti. 
Jossain vaiheessa huomasin rentoutuvani. Huomioni ei enää kiinnittynyt jalkoihin, vaan tyynesti ja tasaisesti lipuvaan lautaan, maisemiin ja auringon lämmön hyväilyyn. Olo oli rauhallinen ja tyyni, suorastaan meditatiivinen. Palailin pikkuhiljaa rantaa kohti ja heittäydyin laudanpäälle nauttimaan auringosta. 

Koska ensimmäiset ikuistukset ensisuppailustani hieman epäonnistuivat, oli laudalle hypättävä vielä toistamiseen. Nyt kiipesin kyytiin jo kuin vanha tekijä. Ystäväni lähti kamerani kaulassaan mukaan kuvaamaan.  Etenin edelleen hitaasti, mutta entistä varmemmin ottein. Yhtäkkiä kesken kuvausten ystäväni tasapaino laudallaan alkoi pettämään. Seisoihan hän sinä poikittain ja huomio kiinnittyi valokuvaamiseen. Hän sai loistavasti korjattua tasapainon ja kuvaukset saivat jatkua, kunnes silmän räpäyksessä hän oli sukelluksissa veden alla. Hieman jännitti, nouseeko kamerani hänen kaulassaan takaisin pinnalle.. nousihan se. Onneksi olen aikoinaan huomioinut mahdolliset vesilajit ja ostanut vedenpitävän version. Minua nauratti episodi niin paljon, että olin itsekin horjahtaa laudaltani. Tämä viimeinen kuva olkoot muistona erittäin hauskasta tapahtuneesta, jossa kamera näköjään laukesi vielä viimeisen kerran ennen sukellusta. Jatkoin vielä hetken suppailuja itsekseni ja nautin siitä todella paljon. Mukavaa, rauhallista, rentouttavaa ja meditatiivista kesäpuuhaa. Suosittelen kokeilemaan! Alta löydät yhteystiedot ja hinnat. 
<3. Jenni


lauantai 5. toukokuuta 2018

Fiskars Village Trail Center Bike Expo 2018

Fiskars Village Trail Center järjesti tänään idyllisessä Fiskarsin ruukki- ja käsityöläisympäristössä Bike Expo 2018, maastopyörien messu- ja demotapahtuman. Olin odottanut tapahtumaa jo useita viikkoja, koska pyörähankintani on edelleen vaiheessa. Haaveissani on ollut fatbike. Helmikuussa kävin koeajamassa Trek Farley 5:ta. Silloin oli vielä lumi maassa, poluilla ja kaduilla kymmeniä senttejä. Ennen hankintaa halusin kokeilla fatin tuntumaa ilman lunta, niin kadulla kuin polullakin. Maaliskuussa odotin GoExpo messuilta pyörien, erityisesti fatien osalta paljon, mutta niitä ei siellä juuri ollut. Näistä syistä johtuen tämä päivä olikin merkityksellinen. Pelkästään maastopyöriin keskittyvä tapahtuma aivan täydellisen lämpöisenä kevät päivänä ilman lumen häivääkään.

Kuluneiden viikkojen aikana, ennen kuin tänään hyppäsin maastopyörien selkään, olen ehtinyt ajatella ja tutkia maastopyörähankintaani useita kertoja. Erityisesti olen pohtinut, pitäisikö kuitenkin hankkia fattia tavanomaisempi versio, mielikuvissani ajatus siitä, että se saattaisi toimia kaupunkiajossa paremmin. Tänään pääsin koeajamaan peräkkäin Pole Taiga Fatbiken sekä Trek Procaliber 6 maastopyörät, jolloin sain mielikuvilleni todellisen tuntuman. Mihin ratkaisuun lopulta päädyinkään fillaroiden Fiskarsin idyllisessä kylässä?

Polen Taiga vei sydämeni täysin. Ajo-ominaisuudet olivat täydelliset. Parhaimmillaan pyörä oli  poluilla. Ennakkoluuloistani huolimatta, se ei ollut raskas polkea polkujen ulkopuolellakaan. Renkaat olivat huikean massiiviset. Fatbike vaatii hieman totuttelua ajotuntumaan. Kahden ajamani fatin perusteella kokemus niistä on jokseenkin hidas ja kömpelö, joka voi ajokokemuksen karttuessa muuttua. Mielestäni niille on kuitenkin paikkansa, erityisesti metsässä ja lumella. 
Trekin pyöriä olen katsellut jo pitkään ja onhan helmikuussa ajamani fattikin Trekin. Merkin maastopyörät viehättävät ulkonäöllisesti silmääni paljon ja värillä todellakin on väliä. Tämä Procaliber 6 oli ainuita Trekin naisten demopyöriä, joten niinpä heittäydyin sen vietäväksi. Tämäkin pyörä oli ihan täydellinen luokassaan ajaa satulaa lukuunottamatta, mutta sehän on vaihdettavissa. Pyörä oli erittäin nopea ja rullasi kevyesti. Ehkä renkaiden korkeahkosta ilmanpaineesta johtuen ei kuitenkaan vetänyt vertoja Polen fatille polulla, mutta tuntuma oli ketterämpi. Talveksi tähän nastarenkaat alle niin toimii vallan mainiosti ympärivuotisena menopelinä, kuten fatbiket.Ennen lopullista hankintapäätöstäni tehdessäni käyn vielä koeajamassa Trekin Roscoe 8 sekä X-Caliber 7 maasturit. Päätöksessäni pääsin kuitenkin sen verran eteenpäin, että fatbiken hankkisin talvi- sekä maastopyöräilyyn, tavanomaisemman maastopyörän/semifatin ainakin kevät-, kesä- ja syksypyöräksi niin kaupunkiin kuin maastoonkin, joten sen monipuolisemmat käyttömahdollisuudet ajavat ostopäätöksessä fatin edelle. En silti pois sulje kuitenkaan myöhemmin myös fatin hankintaa... <3. Jenni

perjantai 4. toukokuuta 2018

Kevättä kotinurkilla

Minulle on huomaamatta muodostunut tavaksi lähteä perjantaina töiden ja työviikon jälkeen normaalia pidemmälle lenkille Mitjan kanssa. Olen huomannut nauttivani ja rentoutuvani näiden kävelyiden parissa erityisen paljon. Lenkkipolut ovat tyhjempiä kuin normaalisti, joten päätä saa nollata ja tyhjentää rauhassa. Tänään nappasin kameran mukaani, koska haluisin ikuistaa kevättä, jonka näen ensimmäistä kertaa näillä nurkilla. Kameran kanssa luontoa kuvatessa tunnen oloni täydellisen rentoutuneeksi ja onnelliseksi. Alla tämän perjantaikävelyn kevätkuvasatoa.



























<3. Jenni