keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Mistä bongaan retkikohteeni

Minulta on viimeaikoina kysytty useamman kerran, mistä keksin retkikohteeni. Niinpä päätin tehdä aiheesta teille ihan erillisen postauksen ja listata erilaisia lähteitä ja kanavia, josta ideoita kohteilleni haen.

Retkikohteen hakeminen ja päättäminen on omalla kohdallani usein melko aikaa vievää puuhaa. Paikkoja on niin mahottoman paljon, joissa haluaisi käydä. On päiväretkikohteita, on useiden päivien mittaisia pitkiä vaelluskohteita, on lähellä, on kaukana... vielä kun meillä on rikkautenamme neljä upeaa vuodenaikaa, niin jokainen kohde on kulloisenakin vuodenaikana hyvinkin erilainen. Kaikkiin ihaniin paikkoihin ei vain ehdi tutustua jokaisena vuoden aikana, joten teen myös päätöksiä sen suhteen, minkälaisessa paikassa haluan käydä kesällä, missä keväällä, missä syksyllä ja missä talvella. Monessa paikassa olen käynyt eri vuodenaikoina. Syksyllä suosikkipaikkojani ovat mm. suot ja Lapin ruska. Keväällä taas koskisemmat paikat, jossa sulavat lumet kuohuaa. Kesällä arvostan ympärilläni vettä, talvella puolestaan lumikenkäilymahdollisuutta.

Toivottavasti alla olevista vinkeistäni on apua sinunkin retkikohteiden löytymiseen.



Luontoon.fi
Luontoon.fi antaa ajantasaiset tiedot kansallispuistojen ja muiden Metsähallituksen retkikohteiden palveluista.

Retkipaikka
Retkipaikka on Suomen suosituin outdoor- ja luontomatkailublogi, jossa on esitelty kuvin ja sanoin tähän mennessä 2500 suomalaista retkikohdetta.

Kaupunkien ja kuntien omat vapaa-ajan sivut
Kuten esimerkiksi Hyvinkään kaupunki

Facebookin ryhmät:
Kirjata ja Lehdet

Ja tietysti kolutuista kohteista löytyy lista myös Vaelluskenkien blogissa täältä

<3. Jenni

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kirja: Nahkatakkinen tyttö

Miten ihmeessä Nahkatakkinen tyttö liittyy vaelluskenkiin, luontoon ja retkeilyyn? Yhteys on lopulta hyvinkin läheinen. On uskomatonta, miten yksi asia johtaa toiseen ja lopulta syntyy jotain hienoa ja ainutlaatuista. Kirsi Sihvon Nahkatakkinen tyttö -dekkari on yksi niistä. Kuinka se oikein päätyi luettavakseni ja retkeilyblogiini arvosteltavaksi, ja miksi?



Hiljattain leipätyössäni, digitalisaation arjessa, kolleganani aloitti uusi henkilö. Istumme avotoimistossa lähekkäin, välillä vain pari metriä. Esittäydyimme hänen ensimmäisenä päivänä nopeasti ohimennen, eikä nimi jäänyt mieleeni. Työtehtävätkään eivät kohdanneet, joten tuntui, että henkilö jäi heti alkujaan vieraaksi. Kuka hän on, mitä hän tekee? Vihdoin koitti päivä, että ehdimme samaa aikaa lounaalle. Esittäydyimme uudestaan. Nyt jäi nimikin mieleeni, Kirsi. Lounaalla juttelimme työasioita, kunnes hän yllättäen kysyi, mitä teen vapaa-ajalla. Kerroin hänelle retkeilyharrastuksestani, sekä siihen liittyen tästä rakkaasta blogistani. Kerroin rakastavani kirjoittamista ja valokuvaamista, ja että retkiltäni syntyy myös runoja. Kirsi kertoi puolestaan mökistään Turun saaristossa, sen luonnosta, ja kuvaavan itse ahkerasti lintuja. Bingo! Luonto, yhteinen puheenaihe, josta sittemmin onkin juttua riittänyt. Eikä siinä kaikki. Kirsi kirjoittaa myös. Hän kertoi kirjoittaneen dekkarin, joka on syntynyt mökkisaaren ympäristöstä, luonnossa kulkiessa. Aivan kuten minun runotkin syntyvät, luonnon antimista. Luontoyhteys Nahkatakkisella tytöllä ja vaelluskengillä on siis ilmiömäinen.



Ja sitten itse kirjaan. Kirjan kansikuva risteineen ja takakannen teksti kiintymyksestä saaren kylähulluun ukkoon, kameran muistikortille taltioituneista asioista ja salaisuuksien avautuminen luu luulta saa haukkomaan henkeä. Kirjassa on 245 sivua ja teksti on kooltaan miellyttävää lukea. Päätin pyhittää sunnuntai iltapäivän retkeilyyn sohvalla, tämän kiehtovan tuntuisen dekkarin parissa. Kirja koukutti minut niin, että luin sen siltä istumalta alusta loppuun. Mitä nyt Mitjan kanssa välissä lenkillä kävin. Nukkumaan pääsin vasta puoli yhdeltä yöllä, koska en vain voinut jättää kirjaa kesken.




Kirja alkaa traagisella prologilla, josta ei tapahtumia puutu. Teksti koukuttaa minut jo ensimmäisen kahden sivun aikana täysin. Rakastun nopeasti Kirsin tapaan kirjoittaa asioista hyvin seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti. Se auttaa hahmottamaan mielessä tapahtumille todellisen ympäristön. Kirjassa on erittäin kiehtovia henkilökuvauksia ja voin mielessäni luoda heille kasvot, koko olemuksen. Kirja on nopea ja helppo lukea. Se koukuttaa entisestään kappale kappaleelta. Tapahtumia on paljon, eikä kirja ole missään vaiheessa tylsä.

Kaikki turha jaarittelu on taidokkaasti karsittu pois. Tapahtumien lukuisista määristä huolimatta juonta on helppo seurata. Tapahtumat soljuvat maagisesti eteenpäin ja jännitystä riittää. Tekstiä suorastaan ahmii ja sivu sivulta koittaa löytää ratkaisuja tapahtumiin, jotka pitävät jännityksessä loppuun saakka.

Kirsi ei ole unohtanut jännityksen keskellä huumoria ja romantiikkaa, jota tihkuu tapahtumien keskellä sopivina annoksina. Juoni on puonottu niin taidokkaasti, että loppuratkaisu tuli minulle yllätyksenä. Luontoa ja maisemia on kuvattu taidokkaasti, pystyin näkemään ne silmissäni. Kun Kirsi näytti minulle oikeita valokuvia ympäristöstä, josta kirja on syntynyt, ne olivat juuri sellaisia, kuin olin lukiessani kuvitellutkin.  En voi sanoa kirjan loppuvan kesken, mutta loppu jättää sopivasti tilaa omalle mielikuvitukselle, tai sitten jatko-osalle. Nahkatakkisen tytön lukukokemus oli minulle samankaltainen, kuin olisin katsonut hyvää kotimaista elokuvaa. Ehdotinkin Kirsille, että kirjasta voisi saada menestyksekkään elokuvan aikaan.

Suosittelen erittäin lämpimästi.

Kirjan voit ostaa mm. seuraavista paikoista:

Bod
Adlibris
Elisa kirja (e-kirja)

Kirja löytyy myös pääkaupunkiseudun kirjastoista.

<3. Jenni

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Runo: Ympärillä

Ympärillä

Sileän pinnan ympärille oli muodostunut ryppyinen riite, välissä kohinaa.
Jättimäiset kynnet laskeutuivat ympärille tarraten kiinni, kuin viimeistä päivää keikkuen katkenneella korrella.
Oranssi nokka löi kerran, ja riite hajosi.
Karkuun pääsi kohina ja tilan otti haltuun raikkaus.
Tunkeutujia oli muitakin.
Vihreissä sukissaan ne kiinnittyivät lujaa maahan. Koittivat piirittää mustan, epämuodostuneen sydämen.
Halkeamasta ne kaikki koittivat kasvaa sisääni.
Panssarina vain sammalenpehmeä tähti.

<3. Jenni

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Patan viidakkoilta

Tutkimusmatkailija Patrick ”Pata” Degerman on kierrellyt maapalloa kylmästä kuumaan ja jäätiköstä viidakkoon. Korpiklubin jäsenillä oli ainutlaatuinen tilaisuus kuulla erätaitojen merkityksestä viidakossa ja Patan viidakkoretkistä. Pata oli tuonut tilaisuuteen viidakkovarusteita mukanaan ja vei kuulijat kuvien ja videoiden välityksellä viidakkoon villieläinten armoille. Aivan uskomattomia tarinoita ja kertomuksia! Lienekö itse olisin selvinnyt edes hengissä. Kaikenlaisia retkikuumeita minullakin on, mutta vaellus viidakossa tuntuu ainakin vielä ihan liian rohkealta ja jännittävältä.

Muistoksi tästä kivasta illasta sain valokuvan Patan kanssa viidakkoveitsen heiluessa.

<3. Jenni

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Yhteistyö RevolutionRacen kanssa

Vaelluskengät ylpeänä ja iloisena julkistaa, että on menneen viikon aikana tehnyt yhteistyösopimuksen uskomattoman upean ulkoiluvaatemerkin RevolutionRace kanssa. Jo ensivaikutelma heistä on erittäin positiivinen, sopimuksen tekemisssä oli jopa hauskoja piirteitä. Kommunikaatio tapahtui englanniksi ruotsalaisen henkilön kanssa, joka kertoi, että olisi "cool" olla mukana blogissani, ja että blogini näyttää hyvältä, vaikka ei ymmärrä sisällöstä sanaakaan.





Itse olen erityisesti rakastunut heidän housuihin, mutta vielä toistaiseksi vain ulkonäöllisesti. Malttamattomana odotan ensimmäistä tuotepakettia saapuvaksi testiin. Värit ja leikkaukset ovat aivan uskomattoman herkullisia ja jännityksellä odotan, kuinka ne mahtavat istua päälleni, saati sitten, miten käyttäytyvät tositoimissa.

RevolutionRace on perustettu vuonna 2013 ja se valmistaa erittäin laadukkaita sekä hyvin istuvia teknisiä vaatteita järkevään hintaan. Tuotteiden takana ovat henkilöt, jotka ovat "henkeen ja vereen travellereita ja kolunneet maailman kaikki nurkat". RevolutionRace käyttää kaikkein laadukkaimpia materiaaleja ja ottaa käyttöön jatkuvasti uusia. He laittavat vaatteet itse todelliseen testiin ja kuuntelevat ahkerasti asiakkaiden palautetta. Heidän tavoitteena on valmistaa monipuolisia vaatteita, jolloin sama vaate sopii useampaan eri lajiin. Ulkonäkötekijöiden lisäksi vaatteiden monipuolinen käyttö ja laatu olivat niitä tekijöitä, joita arvostan itse erityisen suuresti. Saman vaatteen toimiminen useassa eri ulkoilulajissa on minulle tärkeää, jolloin jokaiseen lajiin ei tarvitse olla omia erityisvaatteita. Laatu on myös erittäin tärkeä tekijä ulkoiluvaatevalintoja tehdessä. En pidä siitä, jos vaatteet nyhrääntyvät tai menevät rikki parin käyttökerran jälkeen, eikä se ole lisäksi ekologistakaan, eikä pidemmän päälle lompakollekaan halpaa.

Ennen yhteistyön solmimista tarkastin tietysti myös valmistuksen eettiset tekijät, jotka eivät ole arvomaailmassani missään nimessä vähäisimmät monipuolisuuden, laadun ja ulkonäön ohella. Vaatteet valmistetaan Kiinassa ja Vietnamissa. RevolutionRace on itse käynyt tarkistamassa, että työskentelyolosuhteet, palkat ja muut olot noudattavat maiden lainsäädäntöä ja ovat muutenkin eettisesti oikealla pohjalla. Lisäksi RevolutionRace noudattaa EU:n ja Ruotsin kemikaaleja koskevaa lainsäädäntöä.

Tulen kirjoittamaan teille kokemuksiani RevolutionRace vaatteista niin koiran kanssa lenkiltä kuin patikoidessakin. Toivottavasti näistä jutuista on teille apua omia ulkoiluvarustevalintoja tehdessänne.

Lisää RevolutionRacen tarinasta voit lukea täältä, ja ostoksille pääset täällä. RevolutionRace vaatteita myydään vain verkkokaupassa.

(Lähde: https://www.revolutionrace.fi/content/4-tietoja-meista)

<3. Jenni

lauantai 17. helmikuuta 2018

Vaelluskenkien GoExpo messutärpit (2.-4.3.2018)

Nyt on niin hieno setti tarjolla, että olen ihan innosta sekaisin! Olen koonnut alle messutärppejäni, joista toivoin olevan iloa ja apua myös sinulle suunnitellessasi omaa messuohjelmaa. Kunkin tapahtuman yhteydessä kerron myös taustaa, miksi juuri se on minulle tällä hetkellä ajankohtainen ja merkityksellinen, Vaelluskenkiin liittyen tietenkin.

(Kuvalähde: Messukeskus)
GoExpo Fillari kiinnostaa erityisesti, sillä talven aikana noussut Fatbike kuume vain nousee nousemistaan. Haaveenani on maastossa retkipyöräilyn lisäksi alkaa kulkemaan työmatka pyörällä ympäri vuoden. Messut onkin pyörähankinnan ykköspaikka ja olenkin jo ehtinyt odottamaan tapahtumaa malttamattomana. Messuilla pääsee testaamaan lähes kaikki markkinoilla olevat merkit ja keskustelemaan ammattilaisten kanssa siitä juuri itselle sopivasta fillarista. Erityisesti odotan, että pääsen hyppäämään useamman Fatbiken satulaan ja löytämään sen oman rakkaan yksilön. Nähtäväksi jää, polkaisenko jo messuilta kotiin uudella pyörälläni. Messuilla olevista yrityksistä kiinnostaa erityisesti Canyonin mallisto.

OutdoorExpossa Vaelluskenkiä kiinnostaa tietysti kaikki varusteista retkikohteisiin, mutta tätä ei voi missata! Varustelekan muotinäytös. Huumoria tästä näytöksestä tuskin tulee puuttumaan, sillä ovathan Varustelekan tuotekuvauksetkin aivan omaa luokkaansa. Koska melonta ja oman ilmatäytteisen kajakin tai kanootin hankinta on kutkutellut mielessäni jo pari vuotta, odotan pääseväni kokeilemaan sellaisia Flada -altaalla, jossa on mahdollisuus kokeilla myös sup-lautailua. 

Kuva&Kamera on tietysti intohimoisen valo- ja videokuvaajan paratiisi. Kyseessä on Suomen suurin kuvatapahtuma, jossa erityisesti minua kiinnostaa aiheina videon editointi, tubettaminen ja actionkuvaaminen. Olen hiljattain hankkinut oman GoPrp Hero 5 Black action kameran (itse ostettu, ei sponsoroitu), jolla olen vasta kolme reissua ehtinyt harjoittelemaan. Lähiviikkojen aikana olisi tarkoitus uskaltaa julkaista Vaelluskenkien Youtube kanavalla ensimmäinen retkivideo. Otan siis avosylin vastaan kaikki vinkit ja neuvot messuilta matkaani. Messuohjelmista kiinostaa, minkälainen luontokuva toimii Instagramissa ja Vaikuttava luontokuva. Odotan myös kovasti Ammattiluontokuvaajat ry:n luontokuvanäyttely näkemistä. 

GoExpo Kunto tapahtumassa on tänävuonna mukana uutena lajina suunnistus. Varsinaisesti ajatuksissani (ei ainakaan vielä) ole aloittaa suunnistusta erillisenä harrastuksena, mutta mielenkiinnolla odotan, onko mukana olevilla tahoilla jotain annettavaa tukeakseen retkeilyharrastustani, jossa suunnistaminen on erittäin oleellinen taito. Kuntoilu on minulle tärkeä osa arkea, jolla ylläpidän ja pyrin kehittämään patikoidessa vaadittavaa kuntoa. Viimeaikoina olen huomannut tarvitsevani kehitystä erityisesti voimapuolen kestävyyteen, joten uuden mielenkiintoisen lajin löytyminen tähän tarkoitukseen olisi enemmän kuin tervetullutta. Lauantaina messuilla nähdään Fitness Helsinki kilpailu, jossa pääsee ihailemaan viimeisen päälle tikissä olevia kroppia. 

Vaelluskengät patikoi messuilla ainakin lauantaina 3.4.2018 bloggaajapassi rinnassan. Nähdään messuilla!

Liity Facebook ryhmään tästä.

<3. Jenni

Fatbike testipyöräily

Talven mittaan minulle on noussut valtava fatbike kuume. Muutamia vuosia taaksepäin olen tykännyt todella paljon pyöräillä maastossa, ja muutenkin. Harrastus on sittemmin jäänyt oikeastaan kokonaan pois koirien, niin edesmenneen kuin nykyisenkin myötä. Ulkona liikkuminen on keskittynyt patikoinnin lisäksi pitkälti lenkkeilyyn. Aikaisemmin myös työmatka oli yli 50 km, joka taittui autolla.

Kun loppuvuodesta 2017 muutin Helsinkiin, vajaan neljän kilometrin päähän työpaikastani, alkoi moisen matkan kulkeminen autolla ja julkisilla tuntumaan typerältä. Matka on sellainen, että sen taittaisi päivittäin helposti kävellenkin, mutta koska koira ja sen kanssa päivittäiset kävelyt sekä lenkit, työmatkan kävely siihen päälle ei enää tuntunut houkuttelevalta. Elämäni olisi yhtä kävelemistä. Polkupyörä alkoi tuntua sopivalta vaihtoehdolta autolle, julkisille ja kävelylle. Lumen ja pakkasten tullen minulle heräsi suorastaan himo haastaa itseäni kulkemaan polkupyörällä niin paljon kuin vain mahdollista. Myös himo pyöräillä poluilla, yli kivien, kantojen ja juurakoiden, heräsi voimakkaana henkiin uudestaan.

Varsuteeni, lähinnä vaatteet, ovat retkeilyharrastuksen myötä sellaiset, että ympärivuotinen työmatkapyöräily sekä maastopyöräily onnistuisi varmastikin aika minimalistisilla lisähankinnoilla. Puuttuu siis vain se pyörä. Koska tarkoitus on alkaa polkemaan ympäri vuoden niin kadulla kuin maastossakin, alkoi fatbike tuntumaan luontevalta vaihtoehdolta pyöräksi, koska taklaisi kaikki vuodenajat sekä poljettavat alustat. Olen tutkinut erilaisia merkkejä ja malleja internetistä, lukenut somekanavien keskusteluja, mutta eihän se ole sama, kun päästä livenä pyöränselkään testaamaan.

Kuin tilauksesta tarpeeseeni Partioaitan 365 klubi järjesti fatbikekokeilun Hämeenlinnan Aulangolla, jonne osallistuin innokkaana tänään lauantaina. Alleni sain Trek Farley 5 mallisen pyörän, jota olin alkanut pitämään yhtenä vaihtoehtona itselleni sopivista malleista. Ensimmäiset 2,5 km poljimme kadulla, jossa oli kova luminen pinta. Pyörä kulki siinä kuin unelma! Matka jatkui lumiselle kapealle polulle, jossa nousimme 800 m ylöspäin Aulangon jylhissä maisemissa. Nousu oli haastava jyrkkyyden sekä erittäin pehmeän lumen vuoksi. Huhhuh! Onneksi jälleen hetken matkaa tasaista. Kapealla, pehmeällä ja lumisella polulla ajaminen olikin yllättävän vaikeaa. Se vaati paljon keskittymistä, sekä töitä keskivartalolta. Muutaman kerran hanki haukkasi syövereihinsä niin minut kuin fatbikenkin. Ajaminen talvisessa metsässä oli aivan mielettömän hauskaa ja sain nauttia siitä kaikkiaan reilu 6 km verran.

Vielä viikko reissun jälkeen kropassani muistuttavat mustelmat tapahtumasta, kun jyrkässä alamäessä edellä ajava hidasti yllättäen voimakkaasti vauhtia ja oli kaatua. Itse jouduin tekemään äkkijarrutuksen, jotta en ajaisi hänen kaatuessaan päällensä. Hän selvisi pystyssä, mutta jyrkässä alamäessä voimakas jarrutukseni vierailla hydrauliikkajarruilla sai aikaan sen, että lähdin itse lentoon tangon ylitse. Sain kuitenkin käännettyä itseni kyljelleni, jolloin pyörä lensi toiseen suuntaan ja minä toiseen. Onneksi oli pehmeä hanki, eikä kipua juuri sillä hetkellä tuntunut. Myöhemmin vasemman jalan sisäreisi alkoi kipuilemaan ja seuraavana päivänä huomasin oikean jalan mustelmista saaneeni osumaa myös siihen. Onneksi oli talvi, sillä tämän kaltainen ilmalento kesäaikaan sellaisella polulla ei olisi varmastikaan säästänyt murtumilta. Opin ainakin sen, että uuteen pyörään, sen jarruihin ja käyttäytymiseen, on syytä tutustua huolella ja maltilla.

Odotan innolla 2.-4.3.2018 olevia GoExpo -messuja, jossa pääsen tutustumaan lisää fatbikeihin. Jospa se oma rakas yksilökin löytyisi ja kotiutuisi tässä kevään aikana.



 <3. Jenni

torstai 15. helmikuuta 2018

Vieraskynä: Tunnelmallisia luontokuvia

Toisena Vieraskynä -haasteeni otti vastaan Ari, jonka tiesin kuvanneen uskomattoman hienoja kuvia erilaisista luonnonilmiöistä. Lahjaksi näiden kuvien julkaisusta blogissani Ari sai Helsingin Villasukkatehtaan villasukat, joihin ennen postitusta eräkoira Mitja ehti myös jättää terveisensä. Arin tunnelmalliset kuvat alla, olkaa hyvä.

Kuvaustyylini on hyvin usein fiilispohjaista ja päähänpistoon perustuvaa. Kameran kanssa liikkuessa yleensä ideat tulevat siitä, että jotain erikoisempaa osuu silmiin. Hyvä esimerkki on kuva kannosta, joka sattui kameran kanssa kaverilla käydessä ja metsän poikki oikaistessa kohdalleen.

Myös vilja-kuvassa sattui sopiva auringonvalo joka toi vähän erikoiset värit esiin. Rannasta otettu iltakuva pisti silmiin kuvausretkeltä tullessa, ja pysähdyin katsomaan saisiko hyvää kuvaa.

Zyk-halo (zeniitin ympäristön kaari) on kuvattu kotipihalta kun olin menossa parempaan paikkaan kuvaamaan. Siellä ei sitten ollutkaan mitään katsottavaa enää, mutta tuo kuva korvasi kyllä reissun :) 

Joutsenten soidinkuva oli puhdas sattuma. Tiesin erään pienen sillan Hollolan puolella ja keväiseen aikaan hyvällä kelillä päätin lähteä katsomaan olisiko siellä mitään. Istuskelin paria joutsenta katsellen ja välillä kuvaten kunnes huomasin, että jotain tekeillä ja sain kuvata koko soitimen. Yrittämällä olisi ollut ihan turha reissu.

Joskus taas valo ja väri tuo vähän erikoisemmasta kohteesta muotoja esiin, kotilo-kuva siitä esimerkkinä. Ehjä kotilo olisi ollut aika helppo mutta luultavasti linnun rikkoma kotilo olikin hyvässä asennossa ja sopivassa valossa ja toi ihan erilaisen vaikutelman. Heinänkorsi oli ihan yksinään juuri siinä mihin aurinko pilkisti ja osui silmiin juuri siksi.

T: Ari


 

tiistai 13. helmikuuta 2018

Aistikkaan runoretken antia

Teimme serkkuni Emmin kanssa tammikuussa 2018 retken, jonka teemana oli luova kirjoittaminen ja runot. Avasimme luontoretkellä viittä eri aistia (katso, kuuntele, haista, maista, kosketa), joiden myötä saimme aihiot runoillemme. Itse retkitarinan voit lukea täältä ja alla ovat taiteelliset tuotoksemme.

Katse luontoon, katse sisimpään

Polku vie ylös kalliolle. Vedän syvään henkeä, tunnen luonnon raikauden; metsän pihkaisen tuoksun. Kosketan sammalta, joka on niin samettisen pehmeää. Mutta samalla niin kylmä ja kostea, kuin karkea kallion pinta. Jota vuosituhansien saatossa ovat jäät hioneet. Luoden uurteet kallioon.

Jatkan matkaa ja pysähdyn lammelle, jonka ääreen teen nuotion. Keitän kaakaon, joka lämmittää sisintä ja samalla kuuntelen omaa sisintä. Kuulen kuinka linnut visertävät ja pienet purot solisevat, nuotiossa puut rätisten palavat. Uppoudun ajatuksiini tuleen tuijottaen.


5.2.2018 Emmi (Usmi)

Toisinaan...

Toisinaan mieleni on kuin jääpuikko,
toisinaan niljakas, kuin sen mustan säkin rännällä peittämä pinta.

Toisinaan pelkkää usvaa,
toisinaan kirkas, kuin se jäinen polun pinta, jonka kuitenkin rikkoutui allani askel kerrallaan.

Syntyi säröjä, joita kylmä vesi yritti paikata,
tilkitä turhaan, sillä alamäki oli liian suuri, ja aiheutti vain puron omaista lorinaa.

Toisinaan mieleni on kuin tuli,
toisinaan savua, kuin se märillä puilla sytytetty nuotio, joka sai silmät kirvelemään.

Toisinaan pelkkää naurua,
toisinaan veren punainen, kuin hangella jälki siitä peurasta, joka vain arvoitukselliset jäljet itsestään jättänyt peto sai omakseen.


11.2.2018 Jenni (Piilolammi)<3. Jenni

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Runo: Toisinaan...

Toisinaan...

Toisinaan mieleni on kuin jääpuikko,
toisinaan niljakas, kuin sen mustan säkin rännällä peittämä pinta.

Toisinaan pelkkää usvaa,
toisinaan kirkas, kuin se jäinen polun pinta, jonka kuitenkin rikkoutui allani askel kerrallaan.

Syntyi säröjä, joita kylmä vesi yritti paikata,
tilkitä turhaan, sillä alamäki oli liian suuri, ja aiheutti vain puron omaista lorinaa.

Toisinaan mieleni on kuin tuli,
toisinaan savua, kuin se märillä puilla sytytetty nuotio, joka sai silmät kirvelemään.

Toisinaan pelkkää naurua,
toisinaan veren punainen, kuin hangella jälki siitä peurasta, joka vain arvoitukselliset jäljet itsestään jättänyt peto sai omakseen.

11.2.2018 Jenni (Piilolammi)<3. Jenni

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vieraskynä: Villasukkajuoksu

Ensimmäisen vieraskynäilyn blogiini teki Mira, joka vastasi erittäin hauskalla tavalla haasteeseeni kirjoittaa juttu talvijuoksusta. Lahjaksi veraskynäilystä lupasin Helsingin Villasukkatehtaan villasukat, jotka pääsivät tämän haasteen ja jutun myötä heti tositoimiin. Miran tarina, olkaa hyvät.

Tänä talvena minun somet ovat pulpunneet ihmisten päivityksiä siitä, kun ovat kokeilleet villasukkajuoksua. Milloin kukakin on käynyt kokeilemassa millaista se on ja päivittänyt siitä kuvia ja ekoja fiiliksiään. Minähän olen utelias ja vähän yllytyshullu, en siis voi jäädä ilman omaa kokemusta tuosta toisten mielestä vähän oudosta tai eksoottisesta hommasta.

Samaan saumaan, kun on saatu myös Päijät-Hämeeseen pakkasta ja hyvät lumet tuli pyyntö vieraskynäillä talvijuoksusta vaelluskengissä-blogiin, tartuin haasteeseen ja myhäilin itsekseni, että nyt mä pääsen yllättämään ja samalla kertomaan omasta ekasta villasukkajuoksu kerrasta, kengät jalassa juoksu (talvellakin) tuntuu nyt kovin tavalliselta.

Viime yönä oli satanut uutta lunta ja ulkona on pakkasta melkein -10. Tänään oli mun päivä ja loisto sää lähteä villasukkailemaan. Puin normaalisti juoksuvaatteet päälle, mutta jalkaan ei mennytkään kengät vaan niitä sukkia; kahdet juoksusukat ja kahdet villasukat, ulko-ovella pyörin ja ovesta ulos astuminen lumeen tuntui hölmöltä, jotenkin siihen piti keskittyä että lähdin ulos vaan, ei nastakenkiä nyt jalkaan.

Olen kovin viluvarpainen, etukäteen mietitytti alkaako jalkoja palella, tunnustelin maata ja lunta jalkojen alla, ei tuntunut heti kylmältä. Tuntui oudolta. Naapurin mies oli pihalla tupakilla, savujen takaa se huuteli mulle ensin "§!hölkkä, hölkkä!” ja kun olin kohdalla tuli enää kommentti ”Nyt menee jo yli, hoopo." Pakkohan hänelle oli sanoa, että utelias ja pikkuisen yllytyshullu kun on niin pitää kokeilla kun muutki.

Hoopona mä kyllä taisin vähän sukissani sipsutella ja mietin mihin päin lähden. Päädyin kotini läheltä lähtevälle polulle, joka oli oikein hyvä valinta. Juoksu oli mukavaa, aluksi huvittavaa, jalkapohja tuntui tekevän enemmän töitä kuin kengän kanssa juostessa, mutta aika pian kengättömyyteen ei kiinnittänyt enää huomiota. Ensimmäiset 5km meni mukavasti polulla ja metsäautotiellä, loput 3km jalkakäytävällä. Polulla oli paljon mukavampi juosta kuin auratulla kovalla tiellä. Saati niillä pätkillä jotka oli hiekotettu, hiekoitussepeli ei ollut mukavaa jalan alla, ehkä mulla on jotkin prinsessa jalkapohjat, kun pikkukivet tuntui neljän sukan läpi.

Melko pian metsästä ihmisten ilmoille tultuani kohdalleni hiljensi auto, sieltä kuljettaja huuteli ikkunasta ”Onko sulla kiire johonkin?” Minä: ”lenkillä vaan oon.” Autoilija: ”Tota, ootko huomannu, että sulla ei oo kenkiä?” Minä: ”Naurua… joo villasukkajuoksu on ihan trendikästä, pitihän sitä lähteä kokeilemaan.” Autoilija: ”Miksi?” No sitten mä koitin selittää sille, että tämä on paljasjalkajuoksun talviversio, aktivoi jalkaa ihan eritavalla. Autoilija naureskeli ja lähti matkoihinsa.

Itse mietin, että enhän mä tähän asiaan ole oikeastaan perehtynyt, kunhan halusin kokeilla. Olen minä kyllä nähnyt maratonillakin paljasjalkajuoksijan, kesällä, itse en lähtis. Loppumatka olikin sitten hauskaa, kun itse aloin kiinnittää huomiota siihen, että vastaantulevat jalankulkijat tosiaan kiinnitti ihanan värikkäisiin, lumisiin villasukkiin huomiota :D

Jalat ei palellut, eikä olleet märät, olivat kotona ihan lämpimät. Nyt illalla huomaan että jalkapohjat ovat tosiaan tehneet erilailla töitä kuin normaalisti, ovat vähän väsyneet ja hierontapallolla pyörittely tuntuu mukavalta. Voin lähteä uudestaankin, joko villasukkajuoksulle tai kokeilemaan jotain muuta kivaa, joidenkin mielestä hoopoa hommaa, kunhan ensin keksitään mitä se on.

Vieraskynäili Mira

 

 

 

 

Liity Facebook ryhmään tästä.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Synttärit Sipoonkorven kansallispuistossa

Tänä vuonna vietin synttärit Sipoonkorven kansallispuistossa. Lunta oli kiitettävästi ja pakkastakin kymmenen asten nurkilla, joten päivä oli mitä mainioin retkeilyyn. Aurinko paistoi koko päivän  ja sen lämmön pystyi poskilla jo aistimaan. Sipoonkorpi osoittautui erittäin ihanaksi talviretkeilykohteeksi. Pidän Sipoonkorvesta erityisesti siksikin, että siellä maasto on melko kallioista ja siellä pääsee kroppa kunnolla töihin. Sipoonkorvessa ollessa ei voi uskoa, kuinka lähellä Helsingin kantakaupunkia onkaan.

Matka eteni leppoisasti kelistä ja luonnosta nauttien. Ehkä Mitjan reppuun aletaan jo pikkuhiljaa tottumaan, koska tällä kertaa keskustelua herätti, erityisesti ulkomaalaisen pariskunnan kanssa, Mitjan "kaulahuivi". Lyhytkarvaisena, alusvillattomana ja osittain karvattomana koirana se palelee herkästi ja paljon. Äitini on kutonut Mitjalle useita, eri värisiin takkeihin sopivia kaulureita, jotka tuovat lisälämpöä kovempien pakkasten ulkoilupäiviin.

Päivä ja patikka olivat aivan ihanat, lukuunottamatta erään koiran kanssa ulkoilemassa olleen pariskunnan naispuoleista yksilöä. Hän kiljui ja rääkyi koiralle niin kovaa ja hirveästi, että pahaa teki. Ja hän toisti sitä yhtenään. Jouduin useamman kerran pysähtymään ja jättämään heihin kunnolla välimatkaa, jotten kuulisi naisen huutoa ja karjumista. Huvittavinta, jos siinä nyt ylipäätään voi mikään huvittaa, oli se, että naisella oli päällään jonkinlainen eläinsuojeluyhdistyksen liivi. Metsän ja luonnon rauhoittava vaikutus ei ilmeisestikään ulottunut tähän yksilöön.

Laavulle ja nuotiopaikalle saapuessani siellä oli sen verran porukkaa, etten mahtunut tulille istumaan. Kiipesin kallion päälle tehdäkseni oman evästelypisteen, joka osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Kallion päällä oli kaatunut mänty, jonka rungon päälle levitin porontaljan istuinalustaksi ja sain paistatella suoraan auringon valossa eväitäni nauttien.

Syntymäpäiväni oli täydellinen.






















































Liity Facebook ryhmään tästä.<3. Jenni