Haltialan kotieläinpihalla

Korona virus irrotti onneksi kesäksi pahimmasta otteestaan, vaikka vielä keskuudessamme jylläsikin. Sen seurauksena uskaltautui kuitenkin tekemään pienimuotoisia kotimaan reissuja, vaikka suurimman osan kesästä Noelin kanssa mökillä vietinkin. Helsingissä sijaitseva Haltialan tila on ollut to do... listallani jo hyvän aikaa ennen Noeliakin, mutta jostain syystä en ole päätynyt koskaan siellä käymään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, asiat tapahtuu, kun on niiden aika. Lapsen kanssa Haltialan kotieläintila on tietysti perinteisine eläimineen nähtävyys ja oivallinen kesäpäivän viettokohde. Paikka oli niin mukava ja viehättävä, että näen sen helposti yhtenä tulevienkin kesien vierailukohteena. 

10 kkk ikäinen Noel on ollut hyvin pitkään kiinnostunut eläimistä ja ne ensimmäiset kiinnostuksen kohteet olivat nimenomaan maatilaeläimet. Meillä oli jossain muutamia kuvia niistä, ja aloin matkimaan niiden ääniä. Noelista se oli tietysti (tai onneksi) kivaa ja hauskaa. Pian kaivattiin lisää kuvia, siellä ei ollut kovinkaan mielekästä tuottaa eläimellisiä ääniä ilman, että lapsi näki, miltä se eläin näyttää. Mummo ja ukki ostivat oivallisen kirjan, josta löyti maatilaeläinten kuvien lisäksi niiden äänet aidoimpana, mitä äitinä osasin tuottaa. Tämä kirja on ollut niin suosittu, että on jo rikkouduttuaan joutunut telakalle. Noelilla on myös S´chleichin lehmä ja hevonen, joilla ei nyt varisinaisesti vielä leikitä, mutta niiden avulla on myös opeteltu, miltä eläimet näyttävät ja miten ne ääntelevät. Äänistä lehmän muuuuuu on ollut selvästi muita suositumpi. Sen onneksemme ja iloksemme kuulimme myös Haltialassa ihan aidolta lehmältä. 

Poni, jolla lapset saivat Haltialassa ratsastaa, kiinnitti eniten Noelin huomion johtuen ehkä siitä, että se pyöriä siinä ympärillä yhtenään, muiden eläinten ollessa verkkojen ja aitojen takana. Iloa riitti silti niistäkin. Kaikkiaan näimme Haltialassa seuraavat eläimet: 

• possuja
• kukkoja
• vuohia
• lehmiä
• lampaita
• hevosia
• sekä muiden vierailijoiden koiria, jotka niin ikään kaupungissakin kiinnittävät Noelin huomion

Uskon, että palaamme Haltialaan seuraavina kesinä niin pitkään, kuin Noelia suinkin kiinnostaa. Paikka on helposti saavutettavissa, eikä sinne tarvitse varata eded puolta päivää aikaa. Korkeasaareen verrattuna, jossa kävimme myös hiljattain, eläimet näkee varmasti, eikä edes maksa mitään. Tietysti ajankäyttö riippuu siitä, kuinka paljon eläimiä ihmettelee, leikkipaikalla leikkii, ja ruokaileeko. Käyntimme oli tänä kesänä suhteellisen nopea, sillä Noel ei osaa vielä kiinostua pidemmäksi aikaa asioista, vaikka kaikki eläimet kauempana olevia lampaita lukuunottamatta huomioikin. Me myös keinuimme ja kävimme tietysti kahvilassa teellä sekä korvapuustilla. Noel vielä tosin omilla naksuilla. Ensi kesänä hypätään ponin selkään ja valloitetaan leikkipaikka kunnolla. Itse aion testata Haltialan tilan ravintolan Wanhan Pehtoorin ruokalistan hampurilaisen osalta. Ihanaa, että tämän kaltaisia perinneretkipaikkoja on vielä olemassa! 

<3. Jenni

Kesäpäivä Suomenlinnassa, osa 1

Lähdin Noelin kanssa tiistaina ex tempore hänen lounaan jälkeen Suomenlinnaan, vaikka meidän oli alkujaan tarkoitus mennä ihan muualle. Siinä lähdön hetkellä kotona tuli tilanne, että suunnitelmat muuttuivat lennosta. Olin toki muutenkin suunnitellut, että käymme suokissa vähintääkin kerran tämän kesän aikana, sillä se on yksi lempipaikoistani. Oikeesti haluaisin jopa asua siellä. Olen haaveillut siitäkin jo vuosia. Siellä asuu ympärivuotisesti noin 800 ihmistä ja todellakin voisin olla yksi heistä. Se on jotenkin sellainen boheemi kylämäinen paikka, jossa nytkin tunsin oloni erittäin kotoisaksi siellä haahuillessani. 

Lautalla

Päädyttiin Suomenlinnaan lopulta vasta iltapäivän puolella, sillä kävimme ostamssa matkalla Noelille kengät. Hänen alkukesästä mummolta ja ukilta saamat kangastossut olivat jo pihalla konttaamisesta puhki. Lopulta päästiin matkaan ja hypättiin Kauppatorilta lauttaan. Matka kesti sopivasti juuri sen verran, että ehdin syöttämään Noelille ennen saarella nousua välipalan ja vaihtamaan vaipan. Noel ei ollut vielä nukkunut päiväunia ja oli jo todella väsynyt. Hän on tällä hetkellä äärimmäisen kiinnostunut ympäristöstään, eikä juuri liikenteessä ollessa malttaisi nukkua. 

Shoppailuja

Ensimmäisenä menin Suomenlinnan keskuksen museokauppaan. Siellä oli tietysti myynnissä jos vaikka mitä. Lähetimme sieltä mummolle ja ukille puisen postikortin, jossa oli muumimamman ja muumipapan kuvat. Minulle tuli jotenkin niistä vanhempani mieleen. Itselle ostin todella upeata takoraudasta tehdyt sakset. Ensisijaisesti ajattelin viherkasvieni siistimistä, mutta voi olla, että ne päätyy ihan muuhun käyttöön.

Kahvilaan

Koska aikaa oli melko rajallisesti, sillä tähtäsin tietysti kotiin Noelin iltatoimille, piti tehdä päätös, minkä osa saaresta tällä reissulla valloittaisin. Koska en ollut itse syönyt päivän aikana oikein mitään, halusin kahvilaan. Ja koska niitä on enemmän Iso Mustasaaren puolella, päädyin lähtemään sinne. Lelumuseo ja sen kahvila kuulosti kiehtovalta, joten sitä kohti. Noel nukahti odotetusti matkalla mukulakivien tärinään. Olin kahden vaiheilla, kävisinkö ihan museossakin, mutta päätin pihdata sitä siihen asti, kunnes Noel on muutaman vuoden ikäinen. 

Täydellistä

Cafe Samovarbar oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Todella idylli ja rauhallinen paikka vain nauttia ja olla. Maisema merelle oli kohdallaan ja terassi oikein viehättävä. Tällaisen teefriikin silmissä heidän teevalikoima oli todella kattava ja koska jäätelöt ovat suuri heikkouteni, vei heidän lakritsitoffee jäätelö mennessään kieleni. Tuolin selustalla ollut värikäs viltti, Milky Oolong teepannu pannumyssyineen, pöydällä olevat pelargonit ja aivan edestä lipuvat laivat veivät sydämeni.

Haahuilua

Kahvilasta lähdettyäni kiersin ympäri saarta rattaita työntäen, haahuillen ja nauttien. Jestas miten kaunista ja viehättävää siellä onkaan! Voisin asua tuossa, tuolla, tässä.... Lopulta Noel heräsi juuri sopivasti ja päätin syöttää hänelle mukana olleen iltaruuan ennen saarelta lähtöä. Päädyttiin Suomenlinnakeskuksessa olevaan kahvilaan, joka olisi vielä puoli tuntia auki. Se riitti hyvin Noelin ruokailuun ja minunkin teki mieli jotain pientä suolaista ja teetä, sillä olinhan syönyt vain sen jäätelön. Puolituntia ennen sulkemisaikaa kahvilasta kuitenkin ilmoitettiin, että erikoiskahvikone, josta saisi myös teeveden, on jo pesussa, eikä kuumaa vettä teelle enää saisi, koska ovat sulkemassa. Okei. Minun mielestäni jos kahvila on auki klo 18 saakka niin sieltä saa tuotteita klo 18 saakka. No, otin sitten vain lasin vettä pinatti-feta täytteisen pasteijan kaveriksi. En olis ottanut mitään, jos minun ei olisi pitänyt syöttää Noelia.  Teehammasta kolotti niin kovasti, että päädyin ostamaan mukaan pussillisen kahvilassa myynnissä ollutta irtoteetä. Olin riemuissani, kun yksi vaihtoehdoista oli erittäin vahva musta tee, sillä vahva tee on suosikkini. Fiilistelin, kuinka keittäisin sitä kupillisen ja tekisin tämän postauksen. 

Missä se tee on

Kuuden aikaa noustiin lauttaan ja mantereella kävelimme Kauppatorin läpi ratikkaan, joka toi kotiin asti. Olimme kotona juuri sopivasti iltatoimiin nähden. Kun olin syöttänyt noelille iltapuuron ja maidon, sekä laittanut hänet nukkumaan, oli aika keittää se haaveilemani tee ja tarttua blogiin. Hemmetti! Se teepaketti jäi sinne kahvilaan. Se oli tarjottimella, jossa oli astiani. Kun palautin tarjottimen, en muistanut ottaa teepakettia siitä mukaani. Harmitti tosi paljon. 

Yhteystiedot hukassa

Koitin seuraavana päivänä löytää kahvilaan puhelinnumeroa, että soittaisin, jotta laittavat teepaketin sivuun, sillä tulen seuraavalla viikolla viimeistään uudestaan ja hakisin sen samalla. Olen menossa uudestaan siksi, että haluan tänä kesänä kiertää koko Suomenlinnan saariston, ja tällä reissulla ehdin vain osan. En löytänyt kahvilaan minkäänlaisia yhteystietoja, joten soitin numeropalveluun. Sama juttu. Hekään eivät löytäneet minkäänlaista yhteystietoa, jolla kahvilaan olisi saanut yhteyden. Oma moka, että olin unohtanut teepakettini sinne, mutta harmitusta lisäsi se, että he olivat lopettaneet kuuman veden myynnin jo puolituntia ennen sulkemisaikaa ja nyt vielä se, että en saanut mitenkään pelastettua sinne unohtunutta maksamaani arvokasta teepakettia, koska heille ei löydy yhteystietoja. 

Ihana päivä

Vaikka ehdin olla Suomenlinnassa vain muutaman tunnin, oli se kahviloineen, pannumyssyineen ja miljöineen juuri sitä, mitä siihen hetkeen tarvitsin. Se oli myös reissu, kun Noel oli elämänsä ensimmäistä kertaa lauttamatkalla. Muisto päivästä ja näiden kuvien katsominen saa unohtamaan myös harmituksen kahvilasta ja teepaketista, vaikka seuraavalla kerralla varmasti jonkun toisen kahvilan valitsenkin. 

<3.Jennyfer