perjantai 19. elokuuta 2016

Kirjasuositus: Erätulilla

Rakastan lukea toisten ihmisten retkikertomuksia ja näissä Erätulilla kirjoissa niitä riittää. Kun teekupin kanssa uppoutui sohvan nurkkaan niitä lukemaan, oli kuin olisi ollut itsekin erätulilla mukana. Leppoista ja paikoin hauskaakin luettavaa, juuri sopivan kokosina annoksina, jotka saavat Lappi ja vaelluskuumeen nousemaan. Suosittelen lämpimästi.

<3. Jenni


tiistai 9. elokuuta 2016

Arjen iloja kotinurkilla

Ihan vain muutaman kilometrin päässä kotioveltani on Hyvinkään Kytäjä-Usmi retkeilyalue, josta löytyy muutama laavu, nuotiopaikka, lampia, järvi, kallioita ja kilometreittäin patikoitavaa. Itselleni tämä paikka edustaa pääsääntöisesti lyhyitä arki-illan retkipyrähdyksiä, helppoja irtiottoja arjesta ja nopeaa apua retkikuumeeseen. Paikkaan on tänä kesänä panostettu kaupungin toimesta ja sinne on rakennettu, käytännössä viitoitettu uudet retkeilyreitit ja luontopolut. Olenkin ihan uteliaisuuttani menossa 13.9. kuulemaan näistä reiteistä luentotapahtumaan enemmän, vaikka tapanani on suunnitella näillä nurkilla kulkemani reitit itse. Välillä kuljen näitä polkuja koirani kanssa kahdestaan, välillä on joku mukana. Tällä kertaa mukaamme lähti serkkuni, myöskin koiransa kanssa, jolle kotikaupunkimme retkikohteen kokemus oli ensimmäinen. Kuljimme Kaksoislammin kautta Iso-Karhuun. En unohda hänen hämmästystään siitä, minkälaista "erämaata" ja maisemaa voi olla näin lähellä kotia. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Kesän jäljiltä alan innostua kuvaamaan taas luontoa syksyä kohti mentäessä enemmän, jolloin se puhkeaa väreihin ja minulle rakkaaseen tunnelmaan.














































<3. Jenni

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Retki kun vähän ketutti

Kirjoitan tämän bloggauksen lähinnä muitutuksena siitä, että retkelle ei koskaan kannata lähteä kiireellä. Edes lähelle. Tänään lähdettiin tuttuun arjen retkikohteeseen, Iso-Karhuun, asuntonäytön alta. Töiden jälkeen tuli kauhea kiire pistää kamat kasaan ja tehdä evässalaatti mukaan, koska oikeen muuta retkiruuaksi kelpaavaa ei kaapista löytynyt. Olen pakannut päiväreppuni todella monta kertaa ja kaikki retkitavarani ovat hienossa järjestyksessä yhdessä kaapissa. Siitä huolimatta kiireessä kotiin unohtui kameran akku, kirves, puukko ja sytykkeet. Vastahakoisesti nappasin kännykällä muutaman kuvan ja niistäkin minua eniten puhutteleva, mutaiset vaelluskengät, on aivan tärähtänyt. Polttopuut olivat aivan liian isoja ja maassa olevat risut sateen jäljiltä niin kosteita, että nuotion sytyttäminen oli haasteellista. Onneksi retkiseuran repusta löytyi Postit -lappuja, joilla saimme pitkän yrityksen jälkeen tulet aikaiseksi ja salaatin seuraksi lämmitettyä teeveden.




<3. Jenni