sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Suurisuolla

Kävin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran Janakkalan Suurisuolla.  Kuinkas silloin kävikään... kaikkien kommullusten lisäksi ensilumi satoi edeltävänä yönä ja kuvat jäi värittömiksi. Olin toki fiiliksissä ensilumesta. Paikka oli näkemisen ja käymisen arvoinen. Päätin jo silloin, että palaan paikalle seuraavana syksynä uudestaan tahtoen kuvata suon väriloistoa. Kuin varkain tässä pääsikin vierähtämään pari vuotta, kunnes nyt halusin ehdototmasti nähdä paikan ennen lumien tuloa uudestaan väriloistossaan. Suunasimme siis tänään Suurisuolle retkelle. Omien eväiden lisäksi saatiin matkanvarrella vielä mökiltä herkullista pannaria mukaan kyytipojaksi. Koska paikassa ei ole tulientekomahdollisuutta, mukaan lähti myöskin kaasukeitin, jolla keitettiin vesi kaakaolle.

Alkumatkasta tuli muutama ihminen vastaan, joista yksi varoitteli erittäin märistä kohdista pitkoksilla. Siihen olimme toki varautuneet viime viikkojen sateista johtuen. Märkiä kohtia oli useampia, mutta vesi ei ylttänyt yhdessäkään kohtaa edes nilkkoihin. Kun pääsimme alun metsäosuuden jälkeen suolle, olin hieman pettynyt, ettei sen väriloisto ollut niin suuri, kuin olin kuvitellut. Ehkä muutaman yöpakkasen jälkeen tilanne olisi toinen. Nälkä kurni vatsassa jo lähtiessä, joten pääydimme pitämään evästauon heti aukean suo-osuuden jälkeen alkavalla metsäpolulla. Kylläpä ruoka maistui taas luonnon helmassa hyvältä! Kun otin kupista ensimmäisen hörpyn kaakaota, suuhuni tuli jotakin. Luulin sen ensin olevan kaakaosta jäänyt kökkö, mutta hyvin nopeasti tajusin sen olevan havunneulanen, joka oli pudonnut puusta suoraan kuppiini. Hetkeä myöhemmin eväitä nautiskellessa puusta tippui kuppini viereen valtava kuoriainen (kuva löytyy alta). Kiitin onneani, että se oli tosiaan havunneulanen, eikä tämä kuoriainen, kun kuppiini ja suuhuni päätyi. Hyönteisten syöminen olisi tietystikin trendikästä, mutta ihan vielä ainakaan en ole siihen lajiin hurahtanut.

Kun palasimme reittiä takaisin suoaukealle, aurinko alkoi paistamaan. Olin jälleen kerran ihan fiiliksissä, että sain vielä reissun päätteeksi kuvata auringon säteissä, joka muutti maiseman entistä kauniimmaksi.

Reittivideon voit katsoa täältä.







































<3. Jenni


torstai 5. lokakuuta 2017

Suomiehen luontopolun avajaiset Hyvinkäällä

Tänään vietettiin Hyvinkäällä Suomiehen luontopolun avajaisia. En sitten niin yhtään tykkää mistään massatapahtumista, osallistuin kuitenkin tapahtumaan vapaaehtoisesti ja suurella mielenkiinnolla. Suomiehen luontopolkua mainostetaan yhtenä Suomen erikoisempana luontopolkuna. Nyt avajaisissa käyneenä, aluetta hieman kiertäneenä voin todeta, että en ole vielä missään nähnyt vastaavaa.

Suomiehen luontopolku sijaitsee entisellä soranottoalueella, jota on ennallistettu hyönteishotelleineen monimuotoiseksi luonnon keitaaksi. Paikka on kaikessa karuudessaan erittäin vaikuttava. Esillä on myös ympäristötaidetta, joista jätin jalan jälki on ehdottomasti huikein nähtävyys. 

Avajaisissa kuuntelin alkupuheet ennen kuin lähdettiin kulkemaan alueella eteenpäin. Jo heti ensimmäisten kymmenien metrien jälkeen huomasin jääväni muusta massasta erilleni, kulkemaan itsekseni ja omia "polkuja". Intohimoisena valokuvaajan näin jatkuvasti ympärillä kuvattavaa ja annoin kameran laulaa. Avajaisten tutustumisretki päättyi jätin jalanjäljelle ja päädyin siihen perästä päin itsekin, kuulemaan siitä juuri ne viimeiset oleelliset sanat. En tajunnut tasaiselta katsoessani kyseessä olevan jalan jälki, niin iso ja massiivinen se on. Kun luontopolkujen reittien kerrottiin kulkevan kahden puolen harjanteilla ja jalanjäljen erottuvan niistä selkeästi, päätin oitis kiivetä toisen harjanteen päälle. Se todella kannatti. Mitkä maisemat alueelle sieltä avautuikaan! Varsinaiset polut jäi avajaisissa kiertämättä, koska aurinko alkoi pikkuhiljaa laskemaan, mutta tulen ehdottomasti palaamaan alueelle ja poluille uudestaan.

Avajaisten tarjoilut saavat erikoismaininnan. Kun olin ottamassa teetä, minulle tarjottiin heti paikanpäällä keitettyjä nakkeja, sekä erikseen mainittiin, että viereisellä pöydällä on itse, ihan omin käsin tehtyä perunasalaattia. Sitä ennen olin bongannut myös itsetehdyt korvapuustit. Teen lisäksi tarjolla oli kuumaa mehua, kahvia, vissy- sekä limupulloja. Mukaan sai ottaa myös heijastimia, esitteitä Hyvinkään Polkua luontoon -hankkeesta rintamerkkeineen, Luonnonsuojelija lehden sekä esitteen luonnon terveysvaikutteista. Kiitos kaikille järjestäjille, erittäin hieno tapahtuma ja paikka! 

Mainittakoon vielä, että lähtetin paikanpäältä äidilleni pari kuvaa maisemista sekä jätin jäljestä. Kaksi päivää myöhemmin sain äidiltäni puhelun: "Kuinka sinne alueelle oikein ajetaankaan?" Sekä lopulta viestin: "Mielettömän ihana paikka oisin halunnu jäädä sinne! Siellä oli niiiiiin kaunista että sielu lepäs!"

Reittivideoin voitte katsoa täältä.





















































<3. Jenni