keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sinisorsa

Seurasin eräänä tammikuun lopun hämärtyvänä iltapäivänä sinisorsien puuhia. Kerta toisensa jälkeen niiden tarkeneminen hyisessä vedessä jaksaa hämmästyttää. Eikö noita pieniä räpylöitä palele tepastellessa jäällä? Tehdäänpäs pieni tutkimusmatka tähän Suomessakin talvehtivaan lintulajiin.

Sinisorsa on suurimmaksi osaksi paikkalintu, mutta osa linnuista muuttaa talveksi Etelä-Skandinaviaan ja Länsi-Eurooppaan, osa jää talvehtimaan sulapaikoille. Talvehtivien sinisorsien talvikuolleisuus on huomattavasti pienempi kuin muuttavien yksilöiden. Talvehtivat sinisorsat kestävät pakkasia tiiviin höyhenistönsä ja ilmaa pidättävän paksun untuvakerroksen ansiosta. Muuttavat linnut saapuvat takaisin Suomeen maaliskuun alusta lähtien.



Ensimmäinen sinisorsa talvehti Oulussa 1900-luvun alussa. Vielä 1920-luvulla sinisorsa oli harvinainen talvilintu. Se yleistyi vasta sotavuosien jälkeen. Tänä päivänä talvehtiminen kaupunkien sulapaikoissa on hyvinkin yleistä. 



Koko maailman sinisorsakannan arvellaan olevan 19 miljoonaa yksilöä, Suomessa kanta on noin 200 000 pesivää paria. Naaras munii huhti-toukokuussa 6-10 munaa ja hautoo niitä noin 26 vuorokautta. Sen vuoksi naaraalla on hyvä suojaväri ja koiraalla värikkäämpi höyhenpuku. Sinisorsakoiraat kuitenkin sulkivat kesällä, jolloin höyhennyksestä tulee ruskehtava ja ne muistuttavat erehdyttävästi naaraita.

Sinisorsan jälkiä jäällä olevan lumen päällä.

Sinisorsa kuuluu puolisukeltajiin. Sen ravinto koostuu erilaisista kasvin osista, kuten siemenistä, jyvistä, ruohosta ja kesällä myös monenlaisista selkärangattomista.

Sinisorsa naaras ja koiras järven jäällä.

Suomessa Sinisorsa on rauhoitettu 1.1.-20.8. välisen ajan.

Pakkasella jäällä ja hangessa maatessa Sinisorsa piilottaa jalkansa ja nokkansa höyhenien sekaan.

Sinisorsien lajissa koiraita on naaraita enemmän.

<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti