sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Evon Sorsakolulla

Porkkalanniemelle suunniteltu yöreissu vaihtui lähtöaamuna lennosta kohti Evoa. Sääennuste näytti tuulen puhaltavan 14 m sekunnissa, eikä tarpin kiinnityksestä kallioiselle maaperälle ollut takeita, joten parempi painua metsään. Nopealla silmäilyllä paikaksi valikoitui Sorsakolu tai Vaarinkorpi. Emme halunneet extrakantamuksistamme johtuen pitkää patikointia ja näihin molempiin pääsisi autolla todella lähelle. Paikat olivat myös lähekkäin, joten lopullisen valinnan yöpaikasta tekisimme vasta paikan päällä katsottuamme, kumpi viehättää enemmän. 




Olimme jo aiemmin sopineet, että söisimme lounaan tienpällä, joten pysähdyimme Kauppakeskus Tuuloseen. Pizzoista saimme hyvät energiat päivään, vaikka sitä patikointia ei juuri isommin luvassa ollutkaan. Kiersimme kauppoja ja jokunen ostoskin tarttui matkaan mukaan. Enää puoli tuntia ja olisimme perillä. Evo on kotikaupunkiimme nähden erittäin kivan ajomatkan päässä. 



Jätettiin auto parkkiin, rinkat vielä autoon ja lähdettiin kävelemään kohti Sorsakolua. Niin kaunis, persoonallinen ja viehättävä paikka! Täällä yöpyisimme, mutta päätettiin vielä lähteä kurkkaamaan järven rantaa kulkevaa polkua pitkin, miltä lähellä oleva Vaarinkorpi vaikuttaa. Ei mitään valittamista, mutta ei se Sorsakolulle vetänyt vertoja. Kävelimme lyhyen matkan autolle ja nappasimme rinkat selkään. Muutama sata metriä patikkaa ja olimme jälleen Sorsakolulla. 



Sorsakolulle vie viehättävä puinen silta, jonka vasemmalla puolella on Sorsajärvi ja oikealla puolella Savijärvi. Maasto on erittäin persoonallinen kumpareineen ja kivineen, myös laavu ja nuotopaikka rakennettu erittäin kivasti valtavan kiven katveeseen. Nopeasti löysimme puut, joissa tulisimme seuraavan yön riippumaan. Mukava spotti kohti Sorsajärveä. 







Juuri, kun olimme saaneet leirin kasaan, alkoi satamaan. Istuimme laavuun pitelemään sadetta. Kaksi päiväretkelle ollutta naista oli hiljattain poistunut paikalta, mutta tilalle saimme pari miespuolista sateenpitäjää. Jokunen päiväretkeilijä kulki ohi. Sateen lakattua olimme serkun kanssa kahden hyvän tovin. Uumoilimme, saisimmeko viettää illan ja yön ihan rauhassa.


Kun ilta alkoi hämärtää, paikalle saapui kuusi ulkomaalaista nuorehkoa miestä. He päätyivät jäämään myös Sorsakolulle telttoineen. Olimme jo kokkailleet ja syöneet päivälliset, istuimme laavun reunalla ja fiilistelimme nuotiotulta, kunnes päätimme lähteä tekemään lisää polttopuita läheiselle puuvajalle. Kun saavuimme takaisin nuotiolle, serkku näki, että joku käveli metsässä kirveen kanssa paikassa, jossa ulkomaalaiset yöpyivät. Eipä aikaakaan, kun alkoi kuulumaan ääniä, jotka viittasivat puiden kaatamiseen. Lisäksi runkoja tunnuttiin kaatavan käsipelissäkin. Pian edessämme seiso kaksi miestä rangat kainalossaan ja alkoivat kyselemään polttopuista nuotiossamme. Kerroimme, että sadan metrin päässä on puuvaja, saha ja halkomalaite. He huusivat metsään kaverilleen, että lopettaa puiden kaatamisen, ja lähtivät polttopuuhommiin, vaikka olimme juuri tuoneet niitä reilusti laavulle. Meni pitkä tovi, eikä heitä kuulunut takaisin. Päätimme lähteä katsomaan, löysivätkö vajan ja tarvittavat välineet. Kaksikko tulikin meitä polulla vastaan sylit täynnä polttopuita. Kysyin, mistä ovat kotoisin. Monesta eri maasta, mutta nämä kaksi Italiasta ja Ranskasta. 





Neljän hengen suomalaisseurue oli tullut paikalle myöskin. Eipä aikaakaan, kun meitä istui iltanuotiolla 12 hengen porukka suomi, englanti ja monta muuta kieltä raikaen. Annoimme pyynnöstä Helsingissä vaihto-oppilaana oleville nuorille retkikohdevinkkejä ja kerroimme muutenkin retkeilystä Suomessa. Levitimme omat extrakantamuksemme laavulle, jotka koostui italialaisesta punaviinistä, lukuisista eri juustoista ja suolakekseistä. Myös ulkomaalaiset saivat maistiaisia. Huvittavaa oli, että italialaiset ja muut joivat nuotiolla suomalaista olutta ja me kaksi suomalaista italialaista viiniä. Ilta meni rattaoisasti ja kello oli puoli kaksitoista, kun kömmittiin serkun kanssa nukkumaan. Makuupussissa oli tosi lämmin, vaikka ilma oli muuten kostea, kylmä ja tuulinen. Yöllä satoi myös jonkun verran vettä. 

Aamutoimien jälkeen pistimme leirin kasaan ja lähdimme rinkkoineen kulkemaan n. 3 km Sorsajärven kierroksen. Reitillä näimme kanssaretkeilijöitä joiden kanssa jäimme juttelemaan enemmän ja vähemmän. Retkiporukka on kyllä kivaa sakkia! Reitillä oli muutama todella haastava kohta. Märät pitkokset lehtineen oli tosi liukkaita, todella jyrkkiä kivisiä nousuja ja vaativia ojien ylityksiä. Sitkeästi kuitenkin etenimme kohti Vaarinkorpea, jossa viimeistelimme retken lounaalla. Enää parisataa metriä autolle ja kotimatka alkakoon. Paluumatkalla vielä pysähdys Kauppakeskus Tuulosessa, jossa nautittiin teet, kahvit ja leivokset. 












Jokainen retki on omanlainen, niin tämäkin, ja aina niistä on tarina kerrottavana. 

<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.