lauantai 14. marraskuuta 2015

Hatlamminsuo

Jos kerron olevani Riihimäellä, niin uskotteko? En minäkään. Pysähdyin monta kertaa silmät pyöreänä kauneutta hämmästellen, ja kysyin äidiltäni, joka oli heidän reilu seitsemän vuotiaan Veeti-koiran kanssa mukana, että ollaanko me oikeasti Riihimäellä. Kyllä me olimme, Riihimäen Hatlamminsuolla, johon matkaakin kertyi kotiovelta vain 19,5 kilometrin verran.





Päivän retkkohde valikoitu sen mukaan, että se on Veetille sopivan mittainen käveltäväksi ja Hatlamminsuon luontopolulle tuli mittaa 1,1 kilometriä. Täytyy todeta, että siellä kyllä laatu korvaa ehdottomasti määrän. Suon väriloisto on aivan sanoinkuvaamattoman kaunis.





Hatlamminsuo on Riihimäen arvokkain yksittäinen luontokohde. Suota on 60 hehtaaria ja sisältää 40 erilaista suotyyppiä. Luontopolku alkaa lyhyellä metsäpolkuosuudella, jonka puuston välistä alkaa pikkuhiljaa pilkottamaan todella kaunis suon punerrus.







Suoluontopolku kulkee metsäosuuksia lukuunottamatta pitkospuita pitkin.









Suoluonto on niin karua, mutta niin kaunista ja rikasta, paikoittain kuin kirjava räsymatto. Katsokaa tätä kauneutta! (Kuvissa ei ole käytetty mitään kuvankäsittelyä, kuten ei missään muissakaan kuvissani).









Paikka on niin kaunis, että suosittelen käymään siellä, olit sitten suon kävijänä ensikertalainen tai paljon nähnyt patikoija. Siihen on hyvä kuitenkin varautua, että ainakin näin kauniina syksyisenä lauantai aamupäivänä siellä oli todella paljon porukkaa. Paikka on selkeästi lapsi- ja koiraperheiden suosiossa. Reitti lähtee Tapiolan majan pihasta, jossa on parkkipaikan lisäksi myös laavu. Ei mielestäni mitenkään kiehtova paikka laavulle ja sen lisäksi se oli kokoajan täys porukkaa, joten me päädyimme pistämään oman leirin pystyyn hieman sivumalle. Se onnistui loistavasti, koska mukana oli oma keitin sekä pellettejä. Eväänä meillä oli äitini tekemiä tomaatti-mozzarella-basilikawrapeja sekä teetä. Koirille oli lihapullia ja Mitjalle perinteisesti myös luu.

Minusta on kyllä Pyhä-Häkin kansallispuiston ja Hatlamminsuon myötä tullut aivan suofriikki. Niissä kiehtoo erityisesti erämaisuus, karuus ja väriloisto.




<3. Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti