Porkkalanniemi

Jos maailmassa olisi vain yksi retkikohde, minulle riittäisi tämä. Porkkalanniemi. Kaikki elementit täydellisesti kohdallaan, joita minä luonnossa rakastan. Kallio, meri ja toinen toistaa erikoisemmat männyt. Päivä oli kylmä, mutta aurinkoinen. Porokeitto termoksesta antoi mukavasti lämmikettä ja tietysti teet kuksasta. Yhdeksän kilometrin verran seikkailua ja lintuhavaintoja tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tänne pitää palata. Paikka riippumatolle on jo katsottuna. Merikotka (leiriytymispaikka) jäi odottamaan riippujaa. Aloitimme seikkailun Vetokannaksen parkkipaikalta. 

Serkku on hurahtanut lintubongailuun ja minä geokätköilyyn. Sopivati ollaan saatu toisemme sekaantumaan toistemme mielenkiintoihin ja mikä parasta, näitä kaikkia voi harrastaa retkeillessä sulassa sovussa. Serkulla oli tavoitteena nähdä uusia lintulajeja. Minulla listalla muutama etsittävä kätkö. Edellisellä reissulla (Kaukasin luontopolku) pistimme retkisäästökassamme lähes sileeksi tilatessamme meille kunnolliset gps laitteet. Harmiksemme ne eivät ehtineet tulla, joten etsintöjä piti tehdä vielä kännykän varassa. Hurmoksessa paikasta olimme kävelleet ensimmäisen geokätkön ohi, mutta päädyimme palaamaan parisataa metriä taaksepäin sitä etsimään. Ennen kätköä meressä näkyi lintuja. Haahkoja, joita emme olleet kumpikaan aikaisemmin nähneet. Serkku oli onneissaan, uusi laji kirjoihin ja kansiin. Jatkoimme kätkön etsintää upeilla rantakallioilla. Puhelimen gps syö todella paljon akkua ja sijainti heittää kätkön koordinaatteihin nähden hermiolleni liikaa. Aikamme siinä kolusimme, mutta luovutin. Paikka oli niin kaunis, halusin akun säästyvän valokuvaamiseen, enkä haluaisi kuluttaa päivästämme liikaa kätköihin. Sanoin, että seuraavat kätköt etsin vasta sitten, kun kädessäni on tilattu gps laite. 

Keskityimme maisemiin ja lintuihin. Kuljimme merkittyjä reittejä sekä omia "polkuja" pitki rantakallioita. Jokaisella taukopaikalla teimme tutkimuksen, olisiko se sopiva paikka riippumiseen. Ensimmäinen varteenotettava pakka oli Haahka. Autonkin saisi halutessaan todella lähelle ja mukana voisi näin ollen tuoda vaikka mitä. Jatkoimme matkaa kohti Pampsgatanin kärkeä. Männyt tekivät kerta toisensa jälkeen vaikutuksen mitä hienoimmilla muodoillaan ja kasvutavoillaan. Saavuimme Merikotkaan. Täydellistä. Tämä on se paikka, johon palaamme riippumattoinemme. Jätimme taakse merkityn reitin ja suutasimme kärkeä kohti rantakallioita pitkin. Täydellinen valinta, sillä silloin näimme muutaman meriharakan ja valkoposkihanhen. Palasimme reitille. Seuraavana kiikareihin osui kalatiira. Pampsgatanin kärjessä kyhmyjoutsen ja kalalokki. Joimme teet korkealla kallion päällä ja kiikaroimme lintuja. Lainasin niitä yhtenään serkulta. Omat pitää hommata. 

Paluumatkalla kohti Vetokannasta näimme töyhtötiaisen. Söpö, ihan vasta heränneen näköinen. Matkalla suuri puu, kuin joistain lumotusta metsästä satukirjassa. Sitä piti vähän halata. Seurasimme peippojen touhuja ja löytyipä serkun haviksesta västäräkkikin. Se seikkaili kalliolla etsiessämme alkumatkasta geokätköä. 

Seuraavana päivänä lähdin ostamaan itselleni kiikarit ja lintukirjan. Vielä myöhään illalla loin tunnukset 100 lintulajia 2023 -haasteeseen ja merkkasin sinne päivän saldon, joka oli osaltani 12 uutta lajia. Vaikka varsinaisesti en ole vielä tänä vuonna linnuista kirjaa pitänytkään, muistin maaliskuulta saakka kaikki muut näkemäni linnut ja millä retkellä olin ne nähnyt. Merkkasin myös ne. Lisäksi kaupungissa vastaan tulleet lajit. Kotiovella tervehti räkättirastas. Haasteen kokonaissaldo 27/100. Jospa seuraavalla Porkkalanniemen yöreissulla bongailisin ne geokätkötkin. 

<3. Jenni