Tämän päivän komesta kohteesta (Hyypiänmäen lippaluola, Kuhakosi) viimeinen oli Nurmijärven Hiidenkirnut. Nämä olivatkin ensimmäiset koskaan näkemäin sellaiset. Jätimme auton parkkiin Nummensyrjän metsähautausmaan parkkiin. Ennen kuin siirryimme tien toiselta puolelta alkavalle Seitsemän veljeksen vaellusreitille, ihailimme ja ihmettelimme tätä Metsähautausmaata. Miten upea luonnontilainen paikka se olikaan. Miksi kaikki hautausmaat eivät ole tällaisia?
Reitillä oli vielä paikoittain reippaasti lunta. Eipä aikaakaan kun edessämme aukesi valtava aukea, jossa oli selvästikin käynnissä kunnallistekniikkatyöt. Vaikka aika pian tästä pääsi takaisin metsän siimekseen, ei sielläkään tätä rakennustyömaata voinut välttää näkemästä. En ollut lainkaan innoissani tästä. Minusta se pilasi tämän hiidenkirnureitin viehättävyyden.
Pian hiidenkirnuille olikin 50 m osoittava viitta mäkeä ylöspäin. Osittain niiden veden pinta oli vielä jäässä ja kepit niiden vieressä houkutteli kokeilemaan syvyyttä. Meillä oli vielä tarkoitus evästellä täällä ja koitimme hetken pyöriä hiidenkirnujen läheisyydessä etsien sopivaa paikkaa. Sellaista ei kuitenkaan löydetty ja väsymyskin alkoi jo painamaan, joten päädyttiin istahtamaan hiidenkirnujen alapuolella, polun varrella olevalle penkille. Surukseni joudimme katselmaan työmaa maisemaa.
Vaikka hiidenkirnut itsessään on kiehtova ja mielenkiintoinen luonnon muovaama nähtävyys, ei tämä reittinä ja paikkana tehnyt minuun juurikaan muuten vaikutusta. Sen sijaan tältä reissulta metsähautausmaa jäi enimmäkseen mieleeni.
<3. Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.